torstai 29. marraskuuta 2018

Epäviralliset koiratanssikisat Vantaalla 18.11.2018

Jasminin inspiroimina päätettiin lähteä Vantaalle epävirallisiin koiratanssikisoihin. Lähdettiin tällä kertaa ihan koko porukalla, eli mukana myös Timo ja Inka. Inka oli kisamaskottina mukana totuttelemassa kisaoloihin. Jasmin lähti testaamaan Einonsa kanssa heidän uutta koreografiaa ja musiikkia. Tästä linkki hänen blogiinsa.
Kisat pidettiin Koirakeitaalla, joka oli tullut tutuksi jo helmikuussa Tahtitassujen virallisista kisoista, joissa olin auttelemassa.

Ostettiin Hannan kautta valtavan kokoinen kevythäkki, joka toivon mukaan pysyy ehjänä vielä monta vuotta. Häkki on suurin minkä löysin, ja sinne sopii mukavasti kaksi aikuista valkkaria. Häkki oli olohuoneessamme viikon vapaasti koirien käytettävissä, jotta varsinkin Inka tottuisi uuteen majaan. Häkki on tosiaan niin iso, että Jasmin ja Eino eivät mahtuneet samaan autokyytiin matkalla Vantaalle.

Gizmo ei häkissä rentoudu sitten yhtään, ellei ole todella väsynyt, mutta Inka heitti Vantaalla aika pian pitkäkseen häkin takaosaan ja otti sujuvasti päikkärit. Muutenkin neiti oli oikein mallikkaasti kisapaikalla. Hiukan Inkaa jännitti toiset koirat, mutta hyvin sovittiin kuitenkin muiden läheisyyteen.
Vaikka Inka olikin hyvin leppoisasti kisapaikalla, niin sovittiin Timon kanssa että hän tekee typyn kanssa pienen kävelylenkin silloin kun oli Gizmon ja mun kisavuoro. Inka olisi saattanut aloittaa pienen protestihuudon kun isoveli pääsisi nameja ansaitsemaan ilman häntä.

Inkaa pidän kyllä sylissä niin kauan kun mahtuu ja siihen suostuu


Kisan lämppä meni jo rutiinilla. Samoin kehään tutustuminen. Kehässä en juurikaan mitään kovin merkillistä lämmittelyä HTM ohjelmassa tee, vaan näytän koko alueen Gizmolle, siinä toivossa että nenä pysyisi irti lattiasta kisasuorituksen aikana. Kisaohjelmanamme oli, ehkä jo meille molemmille liiankin tuttu, Äidin Pikku Poika.
Varsinainen kisa meni ihan kivasti. Gizmo tekee kyllä tosi hyvin, silloin kun tekee. Nyt oli pari lyhyttä kohtaa kun nenä kävi lattiassa ja Gizmo tuntui hetken hiipuvan, ennenkuin syttyi uudestaan viimeiseen positioon ennen loppuasentoa.
Saimme kotiin viemiseksi jälleen kivan kasan palkintoja ja kauniin ruusukkeen 2.sijamme johdosta.

Omasta kisasuorituksesta ei ole kuvamateriaalia koska a) en halunnut ketään Gizmolle tuttua (Jasmin tai Timo) kehänlaidalle b) en olisi kestänyt katsoa kuvia tai videota jos suoritus olisi mennyt penkin alle.

Jasmin osallistui Einon kanssa FS ALO luokkaan uudella ohjelmallaan. Voi että kun tykkään tuosta heidän uudesta ohjelmasta. Eino teki Jasminin kanssa innokkaasti ja kuuliaisesti ja kaksikko pääsi jälleen hienosti palkinnoille.

Vantaan keikka oli oikein antoisa. Ensimmäistä kertaa koko poppoo reissussa yhtä aikaa ja hienosti meni. Gizmon kisasuorituksen vireen laskuun keskellä ohjelmaamme pitää kyllä keksiä joku ratkaisu, sillä se on toistunut jokaisessa viimeaikaisessa kisasuorituksessa. Tässä siis haastetta uudelle valmentajallemme Marjaana Lohivirralle, joka saa meidät siipiensä suojiin vuoden vaihteen jälkeen.



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kortisonia kehiin

Saatiin tulokset Gizmon mystisestä huulipatista otetuista koepaloista, ja tulos tasan sama kuin kahdella edelliselläkin kerralla. Mitään bakteereja, sieniä, hiivoja tai muutakaan ei kasva kudoksessa. Löytyi ainoastaan tulehdussoluja. Eli hoidoksi kortisonikuuri, koska antibiootti on turhaa sillä ei ole bakteereja joihin antibiootti purisi.



No, eipä tarvitse loppuvuotena kisata dopingsääntöjen takia. Saattaa olla että Lahden kisatkin jää väliin. Tosin tällä ei ole kyllä väliä, pääasia että Gizmon huuli tulee kuntoon. Vaikka patti/patit eivät ole vaivanneet mitenkään, niin ei ne kuulu terveen koiran suuhun.

Pitäkää peukkuja että hoito puree.



tiistai 6. marraskuuta 2018

Inkan ensimmäinen rokotus


Käytiin Gizmon kanssa tosiaan Vantaalla asti tutkituttamassa sen mystistä huulipattia, ja samalla varattiin Inkalle aika 12 ikäviikon rokotusta varten. Sain Jasminin mukaan apulaiseksi, ja hyvä näin, sillä Gizmon tutkimus kesti ja se jouduttiinkin lopuksi rauhoittamaan, niin ylimääräinen käsipari ja navigoija oli enemmän kuin tarpeen, miellyttävästä matkaseurasta puhumattakaan.

Matka sujui oikein hyvin ja lääkärin luona neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti päästen pussailemaan vaikka kuinka monta hoitajaa ja lääkäriä, jotka ihmettelivät Gizmoa. Itse rokotusta neiti ei juurikaan huomannut, muuta kuin nenään ruiskutettavaa kennelyskärokotetta, joka takuulla tuntui omituiselta.

Lääkäri tarkisti Inkan sydämen, korvat ja suun ja mitään poikkeavaa ei löytynyt.

Inka sai matkustaa oikein urakalla autossa, sillä veimme myös koepalan Viikkiin pieneläinsairaalaan sillä aikaa kun Gizmo heräili klinikalla. Kotimatka sujui hyvin levollisesti, sillä Gizmo oli vielä kovin tokkurainen rauhoituksen jälkeen ja Inka muuten vaan väsynyt kaikesta uudesta mitä pieni pentu oli saanut kokea.



Hemmetin huulipattipaholainen


Mikä ihmeen kirous oikein tuota Gizmon huulipattia aiheuttaa! Patti uusi itsensä alkusyksystä, nyt kulmurin kohdalla, ja myöhemmin myös vanhassa alkuperäisessä paikassaan. Anidentistä saatiin antibioottikuuri joka ei tehonnut ja niin meidät passitettiin Kirsti Schildtin luokse Tammiston Evidensiaan.
Myös Suomen johtava, tai ainakin johtavien joukossa oleva ihoasiantuntija oli kysymysmerkkinä ja taas otettiin koepalaa, tällä kertaa syväviljelyä varten. Kolmas koepala tänä vuonna. Jos NYT sitten jotain selviäisi. Kirsti meinasi että jos siellä olisi jotain muhimassa joka ajan mittaan aina aiheuttaa uutta tulehdusta.


Nyt odotellaan, jälleen kerran koepalojen vastausta. Tikit saa ottaa pois ylihuomenna ja meinaan tehdä sen itse. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen tikkejä poistanut.

Inka oli mukana hakemassa ensimmäistä rokotustaan ja ihana yllätys oli nähdä Gizmon sisaren Lumin omistajan Tanjan klinikalla. Tanja työskentelee siellä ja oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia hänen kanssaan!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Salon viralliset kisat 20.10.2018


Tahtitassut järjestivät neljät 10 koirakon kisat saman päivän aikana Salon Koirahallilla 20. lokakuuta. Ajattelin ensin että kisaisin kahdessa kisassa, mutta koska epäviralliset kisat eivät menneet niin hyvin, niin päätin osallistua vaan yhteen kisaan.
Jätin häkin tällä kertaa kotiin, sillä Gizmo oli turhan levoton Raision epiksissä häkissään. Nyt poika saisi odottaa autossa oman kisamme jälkeen. Toimin koeteoimitsijana kahdessa kilpailussa.

Tuntui hyvältä saada keskittyä koiraansa täysin ennen omaa suoritustaan, ja oma esitysvuoromme oli aamun toinen. Kehätutustumisessa mentiin vaan tutkimaan kehää ja leikkimään. Gizmo vaikutti tosi rennolta ja keskittyneeltä, joten fiilis oli todella hyvä oman vuoromme koittaessa. HTM:llä mentiin, ja vielä tutulla Äidin Pikku Poika vedolla. Paria haistelua ja ihmettelyä lukuunottamatta Gizmo teki kyllä ihan mielettömän hienosti. Olin todella tyytyväinen meihin suorituksen jälkeen. Ehdottomasti paras tanssi virallisissa kisoissa ikinä, ehkä jopa mukaanlukien kaikki epävirallisetkin esitykset.

Kuva: Kati Horne-Kosonen

Kuva: Kati Horne-Kosonen

Kuva: Kati Horne-Kosonen

Kuva: Kati Horne-Kosonen


Tämä tanssi toi 157,67 pistettä, joka on meidän ennätyksemme.

Tuomareiltakin tuli kivat ja rakentavat kommentit:

Nadja Böckerman 153p:
Upeita, laadukkaita pätkiä, mutta myös muutamia isompia kontaktikatkoja. Voisiko koreografiassa miettiä enemmän tapahtumia pidempiä seuraamispätkiä rikkomaan ettei koira ehdi "tylsistyä"? Hienosti jo esitetty koiran taitoa käyttää takapäätään.

Hanna Maines 163p:
Hyvä liikkuva koreografia jossa oli temponvaihteluita ja musiikin muutoskohdat huomioitu. Nenäkävi pari kertaa maassa, mutta pääosin erinomainen kontakti ja tarkkaa tekemistä. Hieno pivot! Esitystä oli kiva katsoa :) 

Mari Väänänen 157p:
Monipuolisia positioita ja vaihtoja. Lisää tarkkuutta seuraamispositioihin. Muutama isompi kontaktikatkos. Kun koira oli kontaktissa ja mukana, näytti hyvältä :)

Tämä pistemäärä riitti tällä kertaa ensimmäiselle sijalle!

Toiseksi sijoittui upea Tiina Jounio sheltillään. Kuva: Anna Mäkinen

Olen kyllä Nadjan kanssa samaa mieltä, että jotain täytyy keksiä lisää yhteen kohtaan. Ajattelin jo että hautaisin tämän esityksen, mutta ehkä vielä kerran tai pari käydään vielä tällä musiikilla kisaamassa vaikka Gizmo on kyllä jo kasvanut isoksi pojaksi tässä vuoden aikana, kun tätä ollaan hiottu.

Ilo kisoissa oli myös suuri, kun Jasmin ja Eino olivat mukana. Parivaljakko osallistuivat kahteen kisaan, joista ekassa kisassa Eino vaan ihmetteli yleisöä, mutta toiseksi heillä meni jo oikeinkin hienosti, voittaen oman luokkansa.

Kisojen jälkeen ajoimme mökille rentoutumaan.

Pentuelämää vol.2


Aika tuntuu vaan rientävän niin hurjaa vauhtia, ettei tahdo tajutakaan miten päivät ja viikot vaihtuvat. Inka täyttää huomenna 12 viikkoa, ja tulevana tiistaina mennään hakemaan ensimmäinen rokotus. Mennäänkin hiukan kauemmaksi, aina  Vantaalle asti, koska Gizmolla on varattu aika Tammiston Evidensiasta Kirsti Schildtin luota. Gizmon huulitulehdus kun on taas uusinut, eikä antibiootit tahdo purra. Samalla käynnillä hoituu sitten Inkan rokotus.

Pikku typykkä on osoittautunut todella mukavaksi ja leppoisaksi pieneksi koiraksi. Inka rakastaa olla sylissä (YES!) ja muutenkin lähellä. Uteliaisuutta on uusiin asioihin ja ihmisiin, mutta omat ihmiset vievät voiton... ainakin toistaiseksi.

Kirjoita nyt sitten tässä blogia :)

Pentuleikkikoulu on nyt käyty loppuun Turun Murrella. Kivasti Inka leikki muiden kanssa, ja koulussa opeteltiin myös leikin lomassa rauhoittumaan. Tulevalla viikolla osallistutaan Salosen Liinan Murrella pitämään perustaitokurssiin, kun pentukurssien ajankohdat eivät vaan sovi.


Linda ehti vihdoin moikkaamaan Inkaa

Ollaan haettu uusia kokemuksia maltillisesti mutta säännöllisesti Inkalle, nyt kun sosiaalistamiskausi on kuumimmillaan. Käytiin viikko sitten Kupittaan puistossa ja tavattiin myös Jasmin, Peksu ja Eino. Muuten kaikki oli ihan ok, vaikka neiti oli tosi väsynyt mökkiviikonlopun jäljiltä, mutta Eino oli pelottava, kunnes tajusin antaa Inkalle ruokaa. Siinä sitten Inka söi vaikka Eino teki mitä saadakseen tytön huomion. Onneksi Inka on superahne. Matolääkkeetkin menivät norminamien seassa sujuvasti alas.

Tänään käytiin Riihikosken Salen pihalla erilaisia ihmisiä katsomassa. Kaikkien syliin Inka olisi halunnut mennä, ja pääsikin nuoren motoristin halattavaksi, ja monien silitettäväksi. Ihanan avoin ja järkevän rohkea tämä meidän pentu.

Isoveljen kanssa menee edelleen hyvin. Parivaljakko viettää nyt kotona täydet työpäivät (6-7h) keskenään, eikä vielä ainakaan ole pahemmin mitään sisustettu uudestaan. Mitä nyt vessanharjat oli levitetty pitkin lattioita kerran. Gizmo ja Inka matkustavat myös nyt yhdessä auton taka-osassa, ja oikein hyvin tuo autoilu sujuu. Inka ei tunnu onneksi kärsivän matkapahoinvoinnista.

Mökkeily on meille kaikille todella tärkeä henkireikä. Nyt koko tontti on aidattu ja koirat voivat turvallisesti ulkoilla vapaana pihalla.

Alla videopätkä Inkan ja Gizmon pihaleikistä.


Mitään sen ihmeempiä asioita ei olla treenailtu, mitä nyt lähellä pysymistä ja omalle alustalleen rauhoittumista. Hihnassa neiti kävelee kauniisti ihan automaattisesti, mutta lähellä pysymistä pitää silti vahvistaa, sillä jossain vaiheessa tuo maailma alkaa kiinnostamaan enemmän, ja silloin on hyvä että tätäkin on harjoiteltu. Luoksetulo toimii toistaiseksi hyvin, mutta sekin täytyy rakentaa pomminvarmaksi. Mitään temppuja tai liikkeitä en ole Inkalle vielä opettanut, olen halunnut panostaa suhteemme luomiseen ja itseluottamuksen vahvistamiseen.

Inka on muutaman kerran saanut olla treeneissä mukana. Viimeksi hän pääsi omatoimitanssitreeniin mukaan Raision Koirakoululle. Oli kyllä kova paikka katsoa vierestä kun isoveli pääsi tekemään kaikkea kivaa. Gizmo taas loisti tehden kaiken minkä pyysin upealla keskittymisellään.

Gizmo seuraa tarkkana kun treenaillaan Inkan kanssa lähellä pysymistä ja luoksetuloa Raision Koirakoululla



perjantai 12. lokakuuta 2018

Epäviralliset kisat Raisio 7.10.2018

Tahtitassut sai vuokrata Raision Koirakoulun hallin, saman missä parisen kuukautta ollaan käyty treenaamassa, epävirallisia koiratanssikisoja varten. Pienellä porukalla lähdettiin sitten touhuamaan kisoja.
Harvinaisen huonosti nukutun yön jälkeen koitti kisapäivä. Olin ilmoittanut meidät kehätreeniluokkaan, jota ei arvosteltaisi, ja sitten omaan HTM ALO luokkaan. Pakkasin Gizmon sekä tavarat, niin omat kuin kaikki palkinnot ja paperit kisoja varten ja muutamat jäsentuotteet ja sitten nopea ajomatka kisapaikalle. Kisakehä saatiin ripein ottein kyhättyä kasaan ja tehtävät oli jaettu vapaaehtoisten kesken etukäteen. Vasta paikan päälle mulle selvisi että kisan käytännön vetovastuu olikin mulla. Kyllä joskus vielä opin kommunikoimaan riittävästi ajoissa.

Kisoihin oli saapunut myös ihanat Jasmin ja Eino, sekä neljä mun ryhmissä treenaavaa koirakkoa. Päivästä tulisi todella jännittävä, ei niinkään oman suorituksen kannalta vaan siksi että oli niin monta muuta suoritusta jota pääsisin jännittämään!
Kehätreeniluokka meni meidän osalta enemmän kuin mallikkaasti. Olin suunnitellut kolme kehäänmenoa, jossa ekassa palkka heti musiikin alettua, toisen siten että tehtiin pieni pätkä ohjelmaa, ja kolmas siten että musiikki alkoi puolesta välistä ja vedin siitä ohjelman loppuun. Gizmo oli todella upeesti mun kanssa ja fiilis oli hyvä.

Saatiin odottaa hetken ennenkuin varsinainen kisaluokka alkoi, ja kävinkin Gizmon kanssa pariin otteeseen happihyppelyllä, sillä se oli todella levoton häkissään. Latoinkin viestin Timolle että tulisi hakemaan Gizmon kotiin heti kun kisasuorituksemme olisi ohi. Onneksi asumme riittävän lähellä kisapaikkaa.
Koko ALO luokka arvosteltaisiin yhdessä, eli alalajit HTM ja FS samassa. Hyvä näin, sillä olimme ainoat HTM edustajat tässä luokassa ja starttasimme ensimmäisenä. Luottavaisin mielin astelimme kehään ja lähdettiin ohjelmassa liikkeelle. En tiedä mikä oli, mutta niin auki kun Gizmo oli kehätreeniluokassa, oli se jo sulkeutumassa varsinaisessa kisaohjelmassa. Saatiin vietyä ohjelma läpi, mutta Gizmo jätätti muutaman kerran ja haikaili kyllä koko tilanteesta pois. Fiilis ei ollut likimainkaan huipussaan esityksen jälkeen, eikä se kyllä vieläkään ole täysin palautunut.
Sijoituimme kolmanneksi, vaikka mielestäni meidän olisi pitänyt olla viimeisiä, sillä jouduin estämään Gizmon poistumista kehästä hännästä. 

ALO luokan voittivat upeasti Jasmin ja Eino, toiseksi sijoittuivat aina ihastuttavat Venla ja Neppu ja meikäläiset kolmantena. Kuva: Outi Vormisto

Onneksi nähtiin niin paljon upeita suorituksia ja itsensä ylittäneitä koirakoita. Päivä oli loppujen lopuksi erittäin onnistunut. Erityisen iloinen olen Jasminin ja Einon upeasta menestyksestä. Voittivat sekä ALO luokan että myös improvisaatioluokan. Huippupari ja tanssi kyllä kuuluu heidän yhteiseen tulevaisuuteen. Lisäksi omat ihanat lampaani Venla ja Neppu, Elina Merrin ja Nemin kanssa sekä Hannele ja Hestia esiintyivät kauniisti ja varman oloisesti. Kyllä tippa oli linssissä monta kertaa tämänkin päivän aikana.

Onneksi seuraavana päivänä oli Hannan treenit ja Gizmo oli taas "auki" ja jaksoi aina vaan odottaa uusia tehtäviä koko tunnin ajan. Luulen vahvasti että meillä on vireongelma. En onnistu virittämään Gizmoa niin että jaksaa ja pystyy toimimaan kisakehässä kanssani sen vajaat 2 min. Kyllä siihenkin vielä ratkaisun löydän.

Salossa on 20.10 neljät viralliset kisat, ja tarkoitus oli osallistua kahteen niistä. Tämän "floppipäivän" jälkeen peruutin sen toisen. Gizmon vire ei takuulla parane joutuessaan odottamaan häkissä pari tuntia kun olen kahdessa kisassa koetoimitsijana. Mutta kuka tietää, voi olla että päästään vielä näyttämään mitä kaikkea me oikeasti osataan.