lauantai 17. elokuuta 2019

Paimennuspäivä Boardhill kasvateille 27.4.19


Sari Boardhill kennelistä järjesti äärettömän mielenkiintoisen tapahtuman kasvateilleen, eli paimennuspäivän kaunilla Usvanummen tilalla Nummi-Pusulassa. Itse en päässyt työkiireiden takia mukaan, mutta Timo lähti Inkan kanssa kokeilemaan, miten lampaiden paimennus onnistuisi likalta. 
Matkaseuraksi he saivat Inkan isän Hugon sekä Hugon emännän Jaanan. 

Päivä oli lämmin sekä aurinkoinen, ja taisi siellä jonkun ihokin kärähtää kertoi Timo. Teoria ja opastus oli ollut perusteellista ja tunnelma tapahtumassa rento. Mainitsi Timo myös sen että tarjoilukin oli hyvää. 

Paimennusharjoittelu aloitettiin siten että koira oli hihnassa aitauksessa, ja jos kaikki oli mennyt hihnassa hyvin, pääsi koira tekemään töitä lampaiden kanssa seuraavassa sessiossa vapaana.

Inka oli todella kauniisti lampaiden kanssa, eikä tainnut haukkua kertaakaan, muisteli Timo. 

Alla olevat kuvat ovat toisesta sessiosta.




Päivä oli Timon mukaan hyvin mielenkiintoinen ja mukava. Itsekin toivon pääseväni seuraavalla kerralla mukaan seuraamaan Inkan työskentelyä lampaiden kanssa.


Pääsiäinen saaristossa 19 - 22.4


Lähdimme perinteisesti pääsiäiseksi Jurmoon. Tämä ajankohta on koirien kannalta mukavaa aikaa, kun sää on riittävän viileä eikä vielä ole sinilevää. Punkkeja tietty on aina sulaan aikaan, ja käärmevaara tietty aina kun ilmat lämpenevät.

Matka sujui hyvin ja tämä oli Inkan toinen kerta yhteysaluksilla. Koirat saavat pysyä autossa koko matkan ajan, eikä alusten meteli häirinnyt Inkaa ollenkaan.


Vihdoin Inkakin pääsi tutustumaan mereen. Ei kauaa kestänyt kun Inka oli jo käynyt kahlaamassa. Merivesi oli todella alhaalla, kuten usein tähän aikaan vuodesta, niin varsinaisesta uintikeikasta ei voi kummankaan koiran osalta puhua. Hyvä näin, sillä vesi oli todella kylmää.






Hyvin Inka asettui myös taloksi mökissä. Gizmo toimii oivana esimerkkinä miten kuuluu olla, ja vaikuttaa kyllä siltä että Inka pystyy rentoutumaan ihan missä vaan. Inka on kyllä aika supermimmi.



Marjaana Lohivirran koulutus 7.4.19


Tänä keväänä ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti käyty tanssitreeneissä Jasminin tunneilla Inkan kanssa, ja omatoimitreeneissä Gizmon kanssa. Vuokrattiin viikottainen kimppatunti Tuijan Koirakoululta yhdessä Jasminin, Hannan ja Sannan kanssa, ja siellä käytiin Gizmon kanssa enimmäkseen. Treenasin lähinnä jo osaamiamme positioita ja niihin suuntia. Lisäksi häiriötreeniä tuli samalla harjoiteltua automaattisesti. Huippuhyvin Gizmo malttoi luopua muista koirista sekä ihmisistä. Pidin treenipätkät lyhyinä ja huilimme usein.

Kantoluodon viikonloppukoulutuksen jälkeen olimme Marjaana Lohivirran koulutuksessa, aiheena sama tuttu: fokus minussa ja yhdessä tekemisessä. Halli jossa nämä Marjaanan koulutukset pidetään on pieni, vaikkakin nätti. Ensimmäisessä sessiossa Gizmo ei keskittynyt ollenkaan, haahuili sinne tänne. Kun samaan aikaan on 4 koirakkoa treenissä, ahtaassa tilassa, saimme paikan juuri katsojien edestä, eli häiriöitä riitti. Hyvä juttu, tosin kivempaa on aloittaa hiukan pienemmissä häiriöissä.






Seuraavassa sessiossa päästiin seinän viereen, jossa olikin jo paljon helpompaa keskittyä. Olin ilmoittanut Gizmon viikon päästä oleviin Tahtitassujen virallisiin kisoihin Salon koirahallille. Tarkoitus oli kisata ensimmäisessä kilpailussa ja toimia koetoimitsijana toisessa kisassa.

Gizmo oli sen verran poissa itsestään ensimmäisessä treenivuorossaan, että päätin olla menemättä kisoihin. En enää halua mennä kisaamaan sillä fiiliksellä, että toivoo parasta (= koiran kontakti ei katkea pahasti ja että se ylipäänsä pysyy kehässä).


En tiedä onko oma rima noussut niin korkealle, verrattuna aikaisempiin kisakoitoksiin, sillä ollaanhan me ihan kivoja pisteitä saatu, ja lähes joka kisassa parannettu tulosta, mutta nyt en oikein enää jaksa sitä epävarmaa fiilistä jaksaako, pystyykö, haluaako Gizmo tehdä koreon loppuun.
Seuraavassa sessiossa päästiin seinän viereen, jossa olikin jo paljon helpompaa keskittyä, ja päästiin tekemäänkin jotain kun Gizmon huomio ei seilannut ympäri hallia.

On se mielenkiintoista tämä yhteinen matka koirien kanssa. Ja miten pikkuhiljaa, yhä enemmän ja syvemmin sitä oppii tuntemaan omaa koiraansa. Se että koira kehittyy ja kypsyy koko ajan, lisää tietysti mielenkiintoa, mutta myös pystyn havaitsemaan kehitystä ja muutosta itsessäni, koiran kouluttajana ja omistajana.

Nyt tuntuu siltä että tärkeintä on koiran hyvä olo ja fiilis treenissä, eikä niinkään puhtaasti suoritettu liike. Kantoluodon koulutus taisi tuoda tähänkin tunteeseen avaimen. Yhdessä ilolla tekeminen on se juttu, ja siitä ne hienot kisatulokset syntyvät sitten aikanaan.

Kisoissa 13.4 oli mukavaa vaan olla hommissa ja yleisönä. Jännitystä lisää myös omien oppilaiden suoritusten seuraaminen, joka on superpaljon jännempää kuin itse kisaaminen.

Tämän postauksen kuvat ovat Jasmin Kujanderin käsialaa




maanantai 22. huhtikuuta 2019

Jari Kantoluodon koulutusviikonloppu 29-31.3.2019



Vihdoin koitti Tahtitassujen järjestämä Jari Kantoluodon koulutusviikonloppu Nurmijärvellä, koirakoulu Rallitassun tiloissa. Olin odottanut tätä koulutusta siitä asti kun Lohivirran Marjaana ehdotti että Jaria voisi pyytää meitä koiratanssijoita kouluttamaan. Odotukseni tätä koulutusviikonloppua kohtaan olivat erittäin korkeat. Olin kuullut että tämä mies on nimenomaan erikoistunut koiran mielenhallintaan, jos tuota sanaa nyt edes voi käyttää tässä yhteydessä. Sitähän minä kaipasin Gizmon suhteen, miten auttaa koiraani pitämään treeneissä ja kisoissa huomionsa minussa ja olla välittämättä muusta ympäristöstä, sekä haluamaan tehdä töitä kanssani. Tuossa siis tavoitteeni tälle koulutukselle.

Viikonlopun koulutus alkoi vajaan kolmen tunnin luennolla. Luennolla käytiin läpi muutamia koulutusteknisiä asioita, joista iso osa tuttuja ennestään. Lisäksi Jari avasi muutamia omia oivalluksiaan, jotka olivat mielestäni raikkaita ja tarkasteli tuttuja asioita erilaisesta näkökulmasta.

En pysty, enkä halua toistaa suoraan Jarin oppeja tässä blogipostauksessa. En saisi niitä kuitenkaan esiin ilman että lukija ajattelisi "näinhän olen aina tehnyt" tai "mitä uutta tässä nyt oli".  Siksi yritän valaista omia oivalluksiani, varsinkin jotta muistaisin nämä itse myöhemmässä vaiheessa.  Juttelen erittäin mielelläni tästä koulutuksesta henkilökohtaisesti kanssasi, jos sinua alkoi Kantoluodon opit kiinnostamaan, mutta kuten sanoin, en voi kirjata yksityiskohtaisesti koulutuksen antia tähän postaukseen.

Pidin Jarin tavasta kohdata koiraa ja koulutustilannetta monesta syystä, yksi syy on se ettei hän tuntunut vaativan koiralta mitään, vaan odottaa tilaisuutta vahvistaa oikeanlaista haluamaansa tunnetilaa. Tämä muodosti koko koulutuksen ytimen. Ei lähdettykään vahvistamaan heti käytöstä, vaan aktiivista ja maltillista tunnetilaa. Kun tunnetila oli saavutettu, ja vahvistettu, niin sitten vasta pyydettiin käytös ja käytöksen jälkeen odotettiin taas että koira tarjosi tätä vakaata, maltillista ja aktiivista tunnetilaa ohjaajaa kohtaan. Silloin vasta palkattiin koira. Eli itselleni oli haastavaa pitää ne näpit sieltä nakkitaskusta poissa niin kauan että Gizmo tarjosi haluttua tunnetilaa.

Nyt on siis hyvä pitää mielessä että tässä harjoituksessa oli kriteerinä oikea tunnetila, ei esimerkiksi tehdyn liikkeen laatu. Yksi kriteeri / harjoitus. Tässä tehtiin harjoitus sellaisilla liikkeillä jotka koira osaa jo hyvin. Jos pitää valita mistä kriteeristä aloittaa, niin aloita aina liikkeen laadusta.

Keskittyminen oli tässä kriteeri joka tuotti koiralle palkkion. Ja nostamalla palkkion arvoa, koira oppii keskittymään enemmän ja paremmin. Omat "pikkurillin kynnen kokoiset namit" saivat satikutia. Jari kehoitti käyttämään isompia paloja. 

Jari Kantoluoto: Hyvässä harjoituksessa ei ole yhtään tyhjää kohtaa!

Koska sää oli viileä, pidin Gizmon autossa odottamassa, vaikka olin ottanut häkin mukaan. Gizmo tuntuu stressaavan häkissä enemmän kuin autossa. Rallitassun tilat olivat aivan mainiot tämän tyyppiselle koulutukselle. Hiukan jännitti miten Gizmo uskaltaa kiivetä portaat ylös toisen kerroksen koulutushalliin, mutta ei ollut ongelmia sillä jokaisessa portaassa oli leveät kaistaleet liukuestemattoa.
Ensimmäinen treenisessio oli melkoista sähläystä. Gizmo oli odottanut tosi kauan autossa ja tiesin että se paloi halusta päästä tekemään - jotain - ihan mitä tahansa muuta, kuin istua autossa.  Jari ei ollut pyytänyt mitään etukäteistietoa koulutukseen tulevista koirista, tuskin tiesi edes rotuja.
Mutta jos joku, niin tämä mies osaa lukea koiraa todella hyvin.

Gizmo oli irti ensimmäisen session aikana, ja sai haahuilla ja liikkua miten halusi. Aina kun tuli luokseni, odotettiin oikeaa tunnetilaa ja Jari toimi naksuttajana ja minä palkkasin Gizmoa. Videoilla tämä näkyy hyvin. Pian päästiin tekemään jo jotain helppoja liikkeitä. En ole ihan varma tajusiko Gizmo mitä oikeastaan haettiin siltä, eli aktiivista ja maltillista mielentilaa. Tai luulen kyllä että Gizmo tajusi, mutta koska malttaminen on aina ollut vaikeaa sille, niin se turhautuu hyvin helposti, ja niin kävi myös nyt. Ja aina kun Gizmo turhautui, se lähti haahuilemaan. Ja me odotettiin että se tuli takaisin olemaan valmis ja aktiivinen seuraavaa tehtävää varten. Ja aina se tuli, kun se oli itse valmis ja mieleltään kykeneväinen.
Jarin sanoin: "Anna tunne-elämän elää oma elämänsä ja valitse se tunne jota haluat vahvistaa ja palkkaa silloin. Koira motivoituu olemaan keskittynyt."



Äärettömän mielenkiintoista ja kasvattavaa, niin minulle ohjaajana kuin omalle sättäpyllykoirallenikin. Opin todella paljon. Jarin käyttämät sanat upposivat tajuntaani helposti. Tykkäsin todella paljon miten hän lähestyi ja kohteli aivan kaikkia koiria sekä ohjaajia tässä koulutuksessa. Hän oli kunnioittava ja todella läsnä, lukien meitä hyvin taitavasti.

Koin että sain vihdoin avaimet Gizmon mieleen ja työkalut siihen, miten pystyn auttamaan sitä hallitsemaan omia tunnetilojaan paremmin. Moni kouluttaja on viitanneet samaan suuntaan, ja voi olla että joskus täytyy ns "sama asia" kuulla monta kertaa ja monella eri tavalla, ennenkuin sen tajuaa. Tämä kerta oli se kerta, jolloin tuntui siltä että jotain loksahti omassa päässäni... vihdoinkin.

Olin varannut majapaikan airbnb:n kautta Espoosta ja majoituimme kätevään, pieneen studiotyyppiseen yksiöön joka oli rakennettu autotallirakennukseen omakotitaloalueelle. Unta ei tarvinnut pahemmin houkutella, eikä Gizmokaan muutamaa haukahdusta enempää vahtinut ja nukuimme molemmat hyvin ne kaksi yötä kun tässä asunnossa vietimme.

Sunnuntai, oli lauantain tapaan varattu jälleen käytännön harjoituksille ja järjestys oli sama kuin lauantaina. Niin jätin Gizmon päivystämään Focuksen takaosaan kun lähdin itse seuraamaan ja ahmimaan ahnaasti lisää tietoa aiheesta joka oli niin kiinnostava ja aiheellinen meille.

Yö tuntui tehneen hyvää niin ohjaajille kuin koirillekin. Päästiin heti ikään kuin jatkamaan mistä eilen oli jääty. Ohjaajien ja koirien välistä työskentelyä oli ilo katsella.

Jari painotti että harjoitus pitää rakentaa onnistumisten kierteestä ja että koiran itsevarmuuden säilyttäminen on todella tärkeää. 

Treenin rakentamiseen hän antoi vinkkejä mm että helpompia kriteereja pitää vahvistaa ensin, ja että vahvistetiheyden pitää olla suurempi silloin kun ympäristö / tilanne on koiralle vaikeampi.

Ketjuttamisesta hän neuvoi että varmista että kukin liike on ensin sujuva, ennen kuin ketjutat liikkeet yhteen.

Kun oma vuoromme koitti, tultiin halliin sisään jo paljon maltillisemmin, olihan tila jo Gizmolle tuttu. Päätimme pitää Gizmon hihnassa harjoituksen aikana, mm säästääksemme aikaa haahuilulta, mutta kuitenkin niin, että Gizmo sai liikkua hihnan mitan verran aina kun koki että tarvitsi sitä.  Yön aikana sulattelu oli tehnyt myös meille hyvää. Malttia ja keskittymistä oli aivan eri määrin kuin lauantain treenissä. Gizmo selvästi malttoi malttaa ja keskittyä ja oli kyllä hieno tunne kun koira oli aivan sadalla kanssani myös viedessäni hänet autoon.



Jari Kantoluoto: "Opeta koiralle: Tasapainoitu - malta - keskity"




Loppupäätelmänä voin vaan todeta että tämä viikonloppu oli yksi parhaimmista koulutusviikonlopuista missä olen ollut osallistujana, ellei paras, juuri siksi että aihe on meille niin tärkeä, ja juuri se mitä tarvitsimme.
Tulen osallistumaan Kantoluodon koulutuksiin aina kun mahdollista vaikka vain kuunteluoppilaanakin, sillä jokaisesta koirakosta ja koirasta oppii ihan valtavasti. Nyt on vain itsestäni kiinni, miten ahkeraan lähden soveltamaan oppimaani niin Gizmoon kuin Inkaankin. Ja näin jälkeenpäin voin todeta että näihin asioihin olen pyrkinyt keskittymään treeneissämme ja hyvin tuloksin.

Kiitos Hanna Maines vidoiden kuvaamisesta!

Niille jotka haluavat lukea enemmän tästä koulutuksesta niin suosittelen seuraavia blogipostauksia:

Merja Valkonen

Saila  Rappumäki

Tiia Hämäläinen
ja Tiian kuvia koulutuksesta pääset katsomaan tästä











lauantai 30. maaliskuuta 2019

Little Miss Sunshine


Inka täyttää viikon kuluttua 8 kuukautta, ja tuntuu siltä että pikkuhiljaa aletaan ... ehkä.... pääsemään jyvälle siitä, kuka tämä ihana neiti oikein on.
Inka tuntuu aina olleen todella helppo koira, kun sitä vertaa Gizmoon. Ihan kuin sillä olisi sisäsyntyinen tahto miellyttää, kyky rauhoittua ja malttaa mielensä. Inka ei juurikaan vedä hihnassa ja hakeutuu usein kävelemään taluttajansa viereen, oma-aloitteisesti. Se on todella ahne ruoalle ja tekee mitä tahansa ansaitakseen makupaloja.
Inka on itse suloisuus ja söpöstelyn mestari. Neiti I kuuntelee ja uskoo pehmeimpiäkin ohjeita ja vihjeitä ja osaa fokusoida ohjaajaan todella hyvin, enkä ole nähnyt Inkaa turhautuneena kuin ihan muutaman kerran tähän mennessä.

Mutta ... kun ulko-ovi painuu kiinni ja ihmisväki on mennyt töihinsä... kuoriutuu tästä söpöläisestä esiin jotain ihan muuta. Minulla ei koskaan ole ollut niin luovasti uudelleensisustavaa koiraa kuin Inka. Tämä tyttö on sekä ketterä että nokkela ja hyvin, hyvin ulottuvainen.
Neiti on opiskellut kokkausta... "lukemalla" mm keittokirjoja ja soveltanut oppimaansa mm itse pistämällä hellan päälle, tekemällä kattauksen lattialla siirtämällä tiskialtaasta astioita....  Tuulikaapin matto ei sopinut neidin makuun ollenkaan...
Tämä lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään.


Mutta silti, tämä neiti on aivan mielettömän ihana tyyppi, jota on aivan mahtava oppia tuntemaan joka päivä aina vaan hiukan lisää. Inka oppii hyvin ja sen minkä oppii tulee varmaan muistamaan aina. Voisin kuvitella että tästä neidistä tulee suoritusvarma kisakoira tulevaisuudessa, mutta yhdestä asiasta olen aivan varma, Inka on aivan mahtava perhekoira, juuri sellaisenaan kuin on.


Molemmat koirat tulevat aina sanomaan hyvää yötä, ja myös hyvät huomenet. Jos Inka todella kiireellä haluaa ulos, se kantaa mun saappaan iloisesti hymyillen luokseni.

Parivaljakko tulee erittäin hyvin toimeen, ja Inka uskoo jo hyvin, kun Gizmo ilmaisee että nyt on mitta täynnä hammastelua. Gizmo antaa Inkalle paljon rohkeutta yhteislenkeillä. Inka on suhtautunut hiukan varauksellisesti tietyllä tavalla liikkuviin, ja tietyn näköisiin ihmisiin, sekä toisiin koiriin, mutta ottaa hienosti mallia Gizmosta, ettei kaikkeen tarvitse reagoida.

Siinä tosin, kun Gizmo selkeästi on reaktiivinen (joskin ei sitä juurikaan pahemmin enää osoita), on Inka hiukan ujo ja varovainen luonteeltaan.

On uskomattoman antoisaa, joskin myös tietyllä tavalla haastavaa elää ja harrastaa kahden niin erilaisen koran kanssa.



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Salon epäviralliset kisat 3.3.2019

Edellisistä kisoista on ehtinyt kulua jo monta kuukautta ja oli jo aika päästä hiukan fiilistelemään kisakehän aitojen sisäpuolellekin. Tahtitassut järjestivät epäviralliset kisat, jo tutuksi tulleessa Salon koirahallissa maaliskuun 3 päivänä. Samassa hallissa tulee olemaan myös meidän tämän vuoden ensimmäiset viralliset kisat huhtikuun 13 päivä.

Näihin kisoihin matkasimme koko hela porukka, sillä olin ilmoittanut myös Inkan mukaan HTM mölliluokkaan sekä tietty kehätreeniluokkaan. Gizmo tietty myös kehätreeniluokkaan ja HTM ALO:on uudella musiikilla.

Oltiin sovittu että Timo vie Inkan ulos aina kun olisi Gizmon vuoro, sillä pikkuneiti ei yhtään tykkää kun sekä minä että Gizmo poistumme hänen luotaan samaan aikaan.
Kehätreeniluokka oli meille todella tärkeä, sillä Gizmon täytyy saada kunnolla tutkia kehä ennen varsinaista kisaa ja annoin sen haistella kehätreeniluokassa koko kehän, ja sitten otin vielä pari ohjelman aloitusta.

Inkan kanssa mentiin kehään ja pyysin musiikkia soimaan ja jatkettiin vaan kontaktikävelyä. Hiukan piti tuomarin pöydän alustaa tutkia, mutta musiikkia ei neiti ihmetellyt yhtään, joten otin vielä pari ohjelman aloitusta myös Inkan kanssa.

Kehätreeniluokassa huomio kääntyi Inkalla ajoittain myös kehän ulkopuolisiin tapahtumiin
Varsinainen kisaohjelmamme on superhelppo. Inkahan ei osaa seurata, mutta hengailee vieressä sujuvasti sekä minun oikealla että vasemmalla puolella. Tätä olen lenkeillä vahvistanut ja likka on onneksi niin ahne, että oppi sen hyvin helposti.





Inkan kisadebyytti sujui paremmin kuin erinomaisesti. Typy teki juuri mitä pyysin, ja fokus pysyi minussa aivan alusta loppuun. Olen niin valtavan ylpeä ja kiitollinen tuosta pienestä mainiosta tirriäisestä.
 

















































Inkan kisaohjelma. Kiitos Jaana Selin videon kuvaamisesta:




Gizmon kanssa mentiin tosiaan uuden musiikin kanssa HTM:ää ja sain jonkinlaisen koreon viimeisteltyä edellisenä päivänä. Tämä koreo tulee muuttumaan ja elämään vielä paljon, ken ties varmaan joka kisaan. Esiintymisvaatteet tuottivat paljon päänvaivaa kun en saanut käsiini havittelemiani raidallisia ukkohousuja ja henkseleitä, enkä kimaltavaa toppia johon upottaa kunnon olkatoppaukset. Siksi siis Tokmannista hankittujen tiikerihousujen kanssa mentiin kehään, pilke silmäkulmassa tietty.


Kuva: Anna Laulajainen
Myös Gizmo oli omassa kisasuorituksessaan superhyvä. Kontakti katkesi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran kun nenä kävi lattiassa ja toisen kerran kun kehän ulkopuolella oli jotain härdeliä. Sain onneksi namin avulla Gizmon huomion takaisin työntekoon, ennenkuin se ehti saada päähän mennä pistämään huutavat koirat järjestykseen kehän ulkopuolella. Hyväksyn nämä kontaktikatkokset sillä niihin oli selvä syy. Sellaiset katkokset jossa Gizmo vaan jotenkin henkisesti irtaantuu minusta, on todella vaikeat hyväksyä. Silloin varmaan on ohjelma liian helppo ja Gizmo tylsistyy, tai tilanne on vaan muuten vaikea eikä se sen takia pysty.

Kuva: Anna Laulajainen


Tässä vielä video Gizmon kisavedosta. Jaanalle jälleen kiitos videon kuvaamisesta!



 
Gizmo ei tule kuulemaan kisamusiikkiansa ennen Salon virallisia kisoja, enkä tule edelleenkään treenaamaan kokonaista koreota sen kanssa. Treenataan edelleen ykköspositiossa sivuaskeleita ja peruutuksia, ja aloitellaan myös oikealla puolella samoja suuntia, niin ovat valmiit JOS me joskus sinne AVO luokkaan päästään.

HTM palkintojen jaon jälkeen Timo lähti koirien kanssa kotiin, ja jäin itse vielä seuraamaan kisan loppua Saloon. Sijoituttiin kilpailevien luokassa Gizmon kanssa kolmanneksi. Inkan kanssa ei sijoituttu mutta se ei haittaa sillä Inka oli ensimmäisessä kisassaan aivan mielettömän hieno.

Päivä oli todella upea myös sen johdosta että omista rakkaista oppilaistani niin moni osallistuivat kisaan ja aivan kaikki onnistuivat niin valtavan hienosti. Siinä oli koutsilla itkussa pitelemistä ja ylpeydestä meinasin haljeta kerta toisensa jälkeen! En olisi tätä osannut povata kun kaksi vuotta sitten osallistuin ensimmäisiin koiratanssikisoihimme Gizmon kanssa aivan samassa hallissa.

On tämä koiratanssi niin siisti laji!!




Sosiaalisuutta, suunniteltua ja suunnittelematonta

Tämä postaus sisältää enimmäkseen kuvia ja hiukan videoita siitä kun ollaan Inkan kanssa treffailtu kivoja leikkikavereita, Einoa ja Milaa.
Tosin heti alkuun on kerrottava että Inka on myös ihan itse hoitanut tätä sosiaalisuutta ja hankkinut itse leikkikaverin naapurista. Naapurissamme asuu mukavat bouviertytöt ja toinen näistä on hyvin samanhenkinen meidän oman Little Miss Sunshinemme kanssa. Heillä on ollut mukavat "leikit" aitojen omilla puolilla, kunnes Inka eräänä aamuna livahti aidan alta naapurin puolelle leikkimään. Gizmo oli sisällä ja itse valmistauduin töihin lähtöä varten, kun tuli olo että pitää mennä katsomaan mitä Inkalle kuuluu. Eikä ketään takapihalla! Kuulin sitten naurua naapurista ja arvasin mitä oli tapahtunut. Siellä neiti bouvier ja neiti valkoinenpaimenkoira bilettivät hyvässä yhteisymmärryksessä - luojan kiitos. Ja Timo sai taas lisäbarrikaadien rakennushommia.

Inka leikkii tosi nätisti koirakavereiden kanssa, ja toivon että tämä ominaisuus säilyy hänessä aina.
Jasmin ja Peksu tulivat Einon kanssa meillepäin, ja upeasti nämä tulivat toimeen.














Eino on kyllä ilmeikkäin koira jonka olen ikinä tuntenut! Alla vielä lyhyt video parin leikistä.



Toisella kerralla saatiin Piia ja Mila leikkimään kanssamme. Tästä tapaamisesta ei ole kuvia, mutta lyhyt video löytyy alla. Hienosti nämäkin yhdessä telmivät.