sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Takaisin kotona

Evakkoaika on nyt ohi. Ollaan päästy vihdoin muuttamaan takaisin omaan kotiin, sillä sisäpuolen remppa on nyt tehty. Mutta takapiha on kuin pommin jäljiltä! Taloyhtiöömme tulee maalämpö joka on tosi hieno juttu, mutta bye bye kaunis takapihamme, ainakin täksi syksyksi. Mutaista tulee olemaan jonkun aikaa. Onneksi Timo on rajannut pihan aidalla pienemmäksi, niin ei tarvitse pestä koiria joka kerta kun ovat olleet pihalla.


Päästiin pitkästä aikaa käymään taas Jurmossa, ja luulin jo että kesän kuivuus olisi tappanut kaikki punkit mutta ei. Poimittiin Gizmon turkista ziljoona ryömivää punkkia ja neljä kiinnittynyttä. Onneksi on Bravecto, sillä aineella punkit kuolee saman tien kun imaisee verta. Meillä asuisi varmaan nyt borrelioosista kärsivä koira ilman tuota lääkettä.
Sinilevää oli vielä rantavedessä, joten ei voitu päästää Gizmoa veteen. Aita sai siis edelleen olla paikalla. Näiden kiusojen lisäksi meitä ihmisiä kiusasi hirvikärpäset. Onneksi antoivat Gizmon olla rauhassa.


Nyt nautitaan vaan mökkeilystä Pöytyäällä. Vielä ei ole pahemmin esiintynyt punkkeja tai hirvikärpäsiä näillä mökkihuudeilla.

Ollaan myös Timon kanssa päästy palluttelemaan ihania pieniä pentupalleroita Boardhill kennelissä, sekä Sarin että Katjan luona. Niin tuli mieleen Gizmon pentuajat. Mitäköhän jätkä meinaa kun vajaat parin viikon päästä tuodaan yksi näistä palleroista kotiin :) ....





sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kisafiiliksiä TamSKin epistanssesta 19.8 ja Janakkalasta 24.8

Sain lomalla mahti-idean osallistua TamSKin epävirallisiin koiratanssikisoihin... viisi päivää ennen kisoja. Hyvä Nette !! Ja vielä freestylessä sekä koreografialla jota ei oltu suunniteltu. Niin ne aivot saadaan hyllylle kauniissa Kiuruveden järvimaisemassa, ja tällaiset ideat saavat tilaa. Noh... ei se ihan niin paha ollut, kun tuossa kuvailen. Halusin mennä "ilman paineita" kisaamaan täysin meille molemmille vieraassa hallissa, ja siksi halusin mennä ihan lähes kylmiltään kehään. Musiikki kuitenkin jo ennestään tuttu tunnari sarjasta Outlander. Ja koska oltiin mökillä +700 km päässä kotoa, ja kotonakin vaatepuoli kahdessa osoitteessa niin esiintymisvaatteet olivat enemmän kuin kortilla.
Ja skottiruutua piti olla, sen olin päättänyt. Ei muuta kuin vaatekauppoja ja kirppareita koluamaan. Voinette arvata lopputuloksen... nada! Kangaskaupassa sentään löytyi punaista skottiruutukangasta ja sitä lähti sitten kolme metriä mukaan.
Mökille päästyäni ei kun google ja youtube auki hakusanalla "how to make a kilt". Ohjeet tuli saatua ja sitten vaan ompelemaan. Pikku juttuhan oli siinä ettei ollut ompelukonetta eikä silitysrautaa (aurinkosähkö jne ) Mutta niin minä omin kätösin lähdin harsimaan kangasta ja onnistuin saamaan vekitkin suurin piirtein oikeisiin kohtiin. Mökillä oli kuitenkin iänikuisen vanha puuhellalla lämmitettävä silitys r a u t a  ja ei kun hellaan tuli ja rauta lämpiämään. Niin sitä prässättiin vekkejä ennenkin, mikä ettei myös nyt. Ai että kun pääsin skottitunnelmaan heti ommellessa.
Koreografian päätin suunnitella sen pohjalta mitä Gizmo jo osaa ja tein todella helpon ohjelman. Musiikin pätkäisin reiluun puolentoista minuuttiin. Sitten vaan treenaamaan. Hiukan haukkasin ison palan kun suunnittelin alkuun meille ehkä turhankin vaikean pätkän. Kappale on itsessään hidas, ja sen alku varsinkin, mutta halusin kokeilla miten tämän tyyppinen biisi taipuisi Gizmon ja minun askellukseen.

Jutellessani Hannan kanssa keskiviikkona, päätti hänkin lähteä Nuun kanssa meidän mukana Tampereelle ja innosti minut ilmoittautumaan myös HTM ohjelmallamme kisaamaan, vaikka pelkkä freestyle oli suunnitelmissa.

Ei montaa yötä mennyt kun matkasimme jo kohti Tamperetta, Hanna, Timo, Nuu ja Gizmo sekä meikä kuskina. Gizmo ja Nuu vaikuttivat molemmat yhtä hämmästyneiltä tästä matkajärjestelystä, mutta hyvin pääsimme perille ja maailma parantui taas roppakaupalla jutellessamme.

TamSKin halli on valtavan kokoinen ja kisakehä sen mukainen. Tilaa oli myös verryttelyyn runsaasti. Gizmo kävi hiukan kierroksilla mutta malttoi kuitenkin tehdä kanssani muutamia liikkeitä ennen omaa FS ALO vuoroamme. Varsinainen kisasuorituksemme meni suurimmaksi osaksi haahuiluksi. Epävirallisissa kisoissahan saa palkata koiraa kehässä ja kun pääsin ensimmäisen kerran palkkaamaan Gizmon, niin herra G otti lihapullapalan minulta ja lähti saman tien lähti haahuilemaan ja tutkimaan kisakehää. Saatiin me kolmasosa ohjelmamme lopusta tehtyä, joten ei nyt IHAN penkin alle mennyt. Sijoitus ansaittu 6/6. Mutta hei, kiltti pysyi päälläni!

 

HTM ohjelmamme meni oikeasti aika kivasti, huomasin vaan että Gizmo oli tosi väsynyt mökkiviikon jälkeen. Oli kuitenkin kiva saada onnistuminen FS flopin jälkeen ja sijoituimme jaetulle toiselle sijalle. Tykästyin Outlander tunnariin niin kovasti että teen siitä varmaan jossain hamassa tulevaisuudessa HTM koreon, sillä FS saa nyt hetkeksi jäädä meiltä.



Hanna ja Nuu olivat loistovedossa molemmat, ja tekivät kauniit ohjelmat sekä FS:ssä että HTM:ssä jälleen kerran.

Nuu ja Hanna.

Janakkalan kisat 24.8

Janakkalassa oli sitten Jasminin ja Einon virallinen koiratanssidebyytti. Olin mukana ketynä ja moraalisena tukena. Janakkalan koirakerhon uusi halli on iso, ilmava ja siisti. Leiriytymisen jälkeen ehdimme katsoa muutaman suorituksen HTM AVO luokasta ennenkuin oli Jasminin ja Einon vuoro. Voi apua että äiteetä jännitti! Jasmin ja Eino tanssivat hienosti ja oli kyllä kyyneleissä pitelemistä heti esittelytekstistä alkaen eikä fiilis juuri muuttunut kun katselin heidän menoaan ja vapisevin käsin yritin heitä videolle kuvata. Eino jäätyi muutaman kerran esityksen aikana, kuten niin moni jo paljon, paljon kokeneempikin koirakin, mutta tsemppasi hienosti vaikka olikin aika jännää.
Oli kyllä hieno synttärilahja kun sain olla seuraamassa heidän virallisen kisauran alkua!

Nyt sitten vaan treenaillaan lisää sillä katseet ovat jo suunnattu syksyn kisoihin.
 

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kuopion koiratanssin koulutusviikonloppu 10-12.8

Paha on kahdesta hyvästä valita. Nyt piti valita kahden koulutusviikonlopun välillä, kun molempiin en raaskinut osallistua. Eli tiskillä oli Tahtitassujen koulutusviikonloppu Kuopiossa, jossa Marjaana Lohivirta olisi kouluttajana, ja sitten GM's C - pentueelle räätälöity PK painoitteinen koulutusviikonloppu Jyväskylän suunnalla. Ajankohtakin olisi ollut sopiva molemmille, toinen lomaviikon alussa ja toinen lopussa.
Niin siinä sitten kävi että oma laji voitti, ja matkalla Kiuruvedelle pysähdyttiin pariksi yöksi Kuopioon. Löydettiin aivan ihana majapaikka Airbnb:n kautta. Päätyrivarihuoneisto kolmella makkarilla vaan meitä varten, ja todella kohtuu hintaan ja vieläpä kivalla alueella.  Viihdyimme tässä kauniissa kodissa enemmän kuin hyvin.

Kouluttajamme Marjaana Lohivirta on pitkän linjan koiratanssija ja eläintenkouluttaja, ja oli tosi mukava päästä hänen silmiensä alle Gizmon kanssa. Työt häiritsi sen verran, ettei ehditty perjantain luentoon. Tämä harmitti varsinkin kun sain etukäteen luentomateriaalin tutustuttavakseni ja olisi ollut todella mielenkiintoista kuulla Marjaanan esimerkit ja tarinat saamani tekstin ympärille.

Huonosti nukutun yön jälkeen saavuimme lauantai-aamuna Pondera hallille. Navigaattori löysi hallin helposti ja taisimme olla viimeiset jotka saapuivat paikalle. Pidemmittä puheitta aloitettiin hommat. Olimme Gizmon kanssa ensimmäisessä ryhmässä, ja saimme ihan oman tilavan loosin, jossa korkeat seinät. Voin siis työskennellä Gizmon kanssa vapaana, ilman että piti jännittää karkaako se häiriköimään muiden treenejä. No, kerran tuo luikahti väliseinien välistä Timon luo, mutta poju pyydystettiin välittömästi takaisin hommiin.


Jokainen sai toivoa asioita joita halusi työstää treeneissä, ja itse olin valinnut .. jälleen kerran... Herra G:n huomion pysymisen minussa, ja sen lisäksi positioiden eri suunnat ja käsimerkkien häivyttämisen eri liikkeissä. Ekassa treenisetissa harjoiteltiin takaperin ketjutusta ja mulla juoksi läpi päivän oma aiheeni, Gizmon huomion pitäminen minussa samalla kun tehtiin muita tehtäviä. Sainkin Marjaanalta hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Tämän tyyppisessä suljetussa halliympäristössä voi hyvinkin odottaa että Gizmo ottaa kontaktin minuun, kun se lähtee haahuilemaan. Ei se kauaa jaksa haistella ja tutkia melko virikkeetöntä tilaa. Ja tietty kun ottaa kontaktin niin superpalkka ja bileet. Kun ympäristö on haastavampi, kuten esimerkiksi kevään Tahtitassujen koulutuksen Kuralan alue, jossa ihan mielettömästi ihania tyttöpissoja, niin oli vaan pakko hakea koira pois hajuilta - mutta silti bileet kun koira "tulee luokse".


Koulutus oli rakennettu niin että jokainen sessio kesti melko tarkkaan 30 minuuttia, ja näitä sessioita oli pitkin päivää neljä. Osanottajia oli mukana täydet kymmenen, osalla kaksi koiraa mukana.
Ekassa sessiossa työstettiin siis takaperin ketjutusta, ja me toisessa sessiossa käsimerkkien häivytystä, ja olin ottanut kumarruksen työn alle. Päästiin hyvin alkuun, ja Marjaana kertoi miten tästä pääsee jatkamaan.


Huomasin että Naturis makkara on enää "ihan jees" palkka Gizmolle, joten pyysin Timoa hakemaan Hiillos makkaraa läheisestä Salesta. Omat tutut vetolelut olivat jääneet remontin takia muovikelmujen taakse kotiin, ja ajattelin muutenkin että en viitsi helteessä kovasti leikityttää herkästi kuumuvaa koiraani joten mentäisiin namipalkalla. Makkara olikin todella kova juttu, varsinkin kun sitä ei olla käytetty treeneissä pitkään aikaan. 

Kolmas sessio olikin koreografillinen ilman koiraa. Päivä oli lämmin ja koirat väsyneitä, joten se oli oikein hyvä valinta. Olin lähettänyt aikaisemmin Äidin pikku poika musan mutta siinä koreo on jo valmis, niin otinkin työn alle Just A Gigolo biisin, jonka työstäminen aloitettiin jo Kuralassa Jennin ohjauksessa keväällä. Marjaana sanoi heti että tää on elvistelybiisi ja se on kyllä niin totta! Hyvin pian tuli mahtavia ideoita siitä mitä voisi tehdä missäkin vaiheessa ja niin sitten mentiin ympärs hallia sivulaukkaa Marjaanan kanssa David Lee Rothin laulaessa taustalla. Oli tosi siisti fiilis tämänkin session jälkeen.. ja kiitollinen siitä että lounas nautittiin vasta tämän liikuntaosuuden jälkeen.

Koiratanssi on NIIN totista hommaa. Vasemmalla kouluttajamme Marjaana

Elvis is in the building!

Neljännessä sessiossa lähdettiin työstämään ykkösposition (seuraaminen vasemmalla, nenät eteenpäin) kahta suuntaa joita jo oltiin aloitettu Hannan johdolla. Eli nyt treenattiin peruutusta sekä koiraa kohti liikkumista. Eteenpäin seuruu sujuu jo hyvin, ja koirasta poispäin jo melkoisen ok.
Marjaanan eväät tukivat täysin Hannan antamia, mutta Marjaana teroitti vielä enemmän palkkaamisen tiheyttä. Palkka jokaisesta askeleesta alkuun, sitten palkka, tai palkkakäsi "piiloon" ja palkka edelleen jokaisesta askeleesta ennenkuin aletaan vaatimaan useampia askeleita. Olen ollut aivan liian ahne ja vaativa tässä suhteessa ja oli hyvä tulla muistutetuksi palkkaamisen tiheydestä ja vaatimustason laskemisesta näin alussa.
Marjaana huomasi myös tarkkasilmäisenä oman reaktioni Gizmon haahuiluun ja neuvoi pitämään treenit riittävän helppoina myös itselleni. Eli tein kaikkien tehtävien välillä paljon kontaktiharjoituksia.

Takaperin seuruun ensi askeleita

Päivän päätteeksi vetäydyttiin majapaikkaamme ja sanomattakin on selvää että oltiin kaikki väsyneitä ensimmäisen kurssipäivän jälkeen.




Seuraava yö nukuttiin jo kaikki paljon paremmin ja tultiin nippa-nappa ajoissa ennen kurssipäivän alkua. Ohjelmassa olisi kisanomaiset treenit ja aloitimme kehääntuloilla. Nyt otinkin sitten tutun Äidin Pikku Poika biisin ja treenattiin ysipositiota (koira jalkojen välissä nenät menosuuntaan) jossa Gizmo on alkanut jodlailemaan kun palkkaa ei tule riittävän nopeasti ja muutenkin on kierroksilla aloittamaan ohjelmaamme.

Palkkasin ensimmäisellä kierroksella heti positioon tulemisesta ja sitten musa soimaan ja ulos. Toisella kerralla Marjaana antoi vinkin palkata vasta ensimmäisen askeleen jälkeen. Jossain vaiheessa Gizmo alkoi jodlailunsa ja sain vinkin piilottaa kädet selän taakse. No se ei sopinut kun herran pää alkoi pyörimään kuin hyrrä, mutta sen se kesti että kädet olivat lanteillani. Myöhemmillä kerroilla ysipositio onnistui jopa vaikka kädet heiluivat pääni päällä. Kertaakaan Gizmo ei karannut luotani, mitä nyt ensimmäisellä kerralla piti vähän uutta kehää tutkia, mutta oma pää pysyi kasassa vaikka Gizmo "lähtikin", ja sieltä se tuli taas pian hommiin kanssani.

Kurssiviikonloppu oli todella antoisa ja hauska. Opin uutta, sain vahvistusta vanhaan ja juuri sopivaa ja oikeanlaista säätöä tekemiseemme ja pääkoppaani. Suosittelen lämpimästi eri koulutuksissa käymistä, sillä jokaisesta oppii ihan valtavasti. Kaiken lisäksi tutustuin mukaviin koiraihmisiin ja heidän upeisiin koiriin.


Kurssilaisten ryhmäkuva, ja rotukirjo taas mahtava. Mukana picardienpaimenkoira, 3 kultaista noutajaa, norwichin terrieri, 2 whippetiä, valkoinenpaimenkoira, hollanninpaimenkoira, mudi, 2 pitkäkarvaista mäyräkoiraa, 3 ruotsinlapinkoiraa, 1 buhundin pentunen, ja suomenlapinkoira






lauantai 11. elokuuta 2018

Mustalaiselämää helteessä

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa heinäkuun pikku muuttorumbastamme. Rivarikotiamme remontoidaan tänä kesänä oikein olan takaa. Ulkoa on laitettu yhtä sun toista ja sisältä menee uusiksi keittiö sekä kylppäri saunoineen. Lähdettiin tätä minikaaosta karkuun, ja asutaan tilapäisasunnossa Runosmäessä, jälleen vaihteeksi kerrostalossa.
Hyvin tuo siirtyminen meni, helteestä huolimatta, mutta kyllä on monta kertaa tullut ikävä viileää takapihaamme, kun neljännen kerroksen asuntoa on lähes mahdotonta saada viilennettyä.

Toinen suuri muutos Gizmon elämässä on se, että poika viettää nykyään päivät kotona, eikä minun kanssani töissä. Tämä muutos tapahtui juuri silloin kun oltiin asuttu tilapäisasunnossa vajaa kaksi viikkoa. Onneksi päästiin portaittain totuttamaan Gizmoa olemaan yksin uudessa paikassa, ja hienosti tämäkin lähti sujumaan.

Ja muutokset eivät jää tähän, sillä Timo "vaihtoi" Taivassalon mökkinsä Pöytyään mökkiin, joten ollaan vietetty mahdollisimman paljon aikaa uudessa mökissä. Täällä on myös oiva paikka uittaa koiraamme sinilevättömässä Aurajoessa.
Jos Gizmo osaisi, niin varmaan ajattelisi että hänen omistajistaan on tullut tarujen mukaisia mustalaisia, jatkuvasti muuttamassa uusiin paikkoihin.

Kirjoitan tätä juttua Kuopiossa, jossa ollaan käymässä Tahtitassujen koiratanssikurssilla, "taas uudessa paikassa" ja Gizmo makaa ihan reporankana majapaikkamme ruokapöydän alla. Todettiin Timon kanssa, että kyllä tuon kanssa on todella helppoa olla ja liikkua nykyään. Vieraat koirat kohdataan fiksusti, eikä juurikaan tarvii ilmoittaa naapureiden tai pihan äänistä.

Kuopiosta matkataan sitten Kiuruvedelle, jossa ollaan Gizmon kanssa oltu jo kahtena edeltävänä kesänä. Siellä päästään toivottavasti koko porukka uimaan sinilevättömässä järvessä.

Kirjoitan seuraavan blogipostauksen sitten aiheesta miten treenit käynnistetään näyttävästi lähes kuuden viikon treenitauon jälkeen.

Kännykkäräpsy Timosta ja juuri Aurajoessa uimassa käyneestä Gizmosta



sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Voiko kaksi leikkaamatonta urosta tulla toimeen keskenään?

No just, vilkaisin edellisen postauksen otsikkoa, ja saman voisi toistaa tässäkin kuussa, tosin kuukauden nimeä vain vaihtaen ... "heinäkuu tuli, ja heinäkuu melkein meni".

Heinäkuu on ollut poikkeuksellinen siinä mielessä, ettei olla pahemmin treenailtu, koska kelit ovat olleet todella lämpimät. Siksi ollaan lähinnä tehty lyhyitä viiden minuutin treenejä, tosin niitä sitten lähes päivittäin. Näiden minitreenien aiheet ovat vaihdelleet freestyle ja HTM liikkeiden välillä, mutta olen myös lähtenyt opettamaan Gizmolle uudestaan hampaiden pesun. Useina päivinä ollaan "pesty hampaita" jopa kahdesti päivässä. Kuukauden treenin jälkeen pääsen oikeasti pesemään Gizmon hampaita, ja poju istuu kauniisti paikallaan odottaen palkkaansa.

Tämän tarinoinnin aihe on kuitenkin ihan eri kuin hampaiden pesu. Otsikko paljastaa mistä ajattelin tänään kirjoittaa. No lyhyestä virsi kaunis, vastaus on kuten hyvin tiedät, kyllä voi.
Näin totesimme myös Jasminin kanssa, kun vietimme yhteisen viikonlopun Jurmon mökillämme. Eino ja Gizmo eivät ole talven jälkeen päässeet kunnolla tapaamaan toisiaan, joten päätimme valmistella pojat yhteistä viikonloppua varten mahdollisimman hyvin. Kävimme joka päivä edeltävällä viikolla yhteisillä lenkeillä. Pojat saivat haistella toisiaan ja valvonnan alla ottaa selvää toisistaan. Kumpi on kampi selvitettiin jo parin ensimmäisen päivän aikana, ja sen jälkeen vierekkäin kävely alkoi sujumaan jo mallikkaasti.


Eino on ollut hiukan jumissa, joten jännitin sitä jyrääkö Gizmo Einon rajuilla liikkeillään, mutta huoli oli turha. Ainoat kärhämät syntyivät iltaisin, kun Gizmo oli väsynyt ja aloitti poikien välisen kränän. Muuten pojat pystyivät hyvin olemaan ja touhuamaan lähellä toisiaan. Tuskin päästäisin Gizmon minkä tahansa vieraan uroksen kanssa temmeltämään, edes tämänkään tyyppisen valmistelun jälkeen. Tiedän kuitenkin että Gizmo ei ole tippaakaan aggressivinen, ja saman Einosta.





Oltiin suunniteltu yhteistä treeniä sunnuntaille, mutta ilma oli jo niin lämmin että jätettiin väliin. Mereen oli jo ilmestynyt sinilevää, joten koirien viilennys oli muodostunut todella hankalaksi. Ranta piti sulkea aidalla nuorten koirien suureksi harmitukseksi.


Tässä linkki Jasminin kirjoitukseen mökkiviikonlopustamme.


Mökkielämässämme on tapahtunut suuri muutos, samoin tilapäisesti myös kotioloissamme. Ollaan evakossa keittiö+sauna+kylpyhuoneremontin takia, ja asutaan nyt muutaman viikon kerrostalossa. Tästä kaikesta lisää myöhemmin toisessa jutussa.

Tämän blogipostauksen upeat kuvat ovat Jasminin ottamia.


 Loppukevennyksenä ex-tempore höntsätreeni takapihaltamme:









lauantai 30. kesäkuuta 2018

Hups! Kesäkuu tuli ja kesäkuu melkein meni ...

Selvä merkki siitä, että kesäkuu on ollut vauhdikas, on se ettei blogipostauksia ole ehtinyt tekemään. Noh, nyt sitten tulee postausta senkin edestä.

Kesäkuussa ollaan mökkeilty taas pitkästä aikaa. Alkukesän ja kevään kuivuuden johdosta punkkejakin on ollut vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Nyt ollaan päästy alle 20 punkkia / viikonloppu.

Saaristossa ollaankin sitten keskitytty lähinnä vaan olemiseen ja rentoutumiseen, ja joitain minitreenipätkiä luukunottamatta, Gizmokin on saanut vaan olla ja touhuta pallojensa ja keppiensä kanssa.

Ollaan omaksi huviksemme myös käyneet Turun keskustassa eri paikoissa hengailemassa ja pieniä treenipätkiä ottamassa ihmisvilinässä. Käytiin myös Kupittaan puistossa ihmettelmässä menoa.

Salossa päästiin taas esiintymään Lasten Laulukaupunkitapahtumaan. Videota esityksestämme ei ole, mutta kuvassa kaksi innokasta Gizmofania, jotka tulivat tervehtimään esityksen jälkeen.

Gizmo ja kaksi ihailijaa

Aikuiset kehuivat kuinka hyvin koulutettu Gizmo on. Aika hassua, koska omassa mielessäni koiramme on edelleen pikku riiviö. Sellaiset asiat mitä itse jo kokee itsestään selvyytenä, eli koira pysyy istumassa vapaana jos sille niin sanoo, voi olla useille ihmiselle outoa. Itsellekin tämä olisi ollut outoa vain vuosi sitten :D

Kupittaan puiston "lavalla"

Tanssitreeneissä ollaan käyty kesäkuussa kerran viikossa ja mentiin me kerran omatoimisestikin treenaamaan. Qubliksessa ei kesäkuun jälkeen ole toimintaa kun tanssit siirtyvät Raisioon ja rally-toko Salon suuntaan.

Huomaa uusi hieno panta !

Kesäkuun kruunasi neljännet viralliset tanssikisamme. Hanna sai mahtavan idean järjestää yöttömän yön koiratanssikisat ja Tahtitassut ottivat kopin ideasta ja niin pistettiin nopeasti SPKL:ään anomuksen kahteen kymmenen koirakon kisaan. Sain olla koetoimitsijana ensimmäisessä näistä kahdesta kisasta ja muutenkin paljon mukana hääräämässä että saatiin nämä tuplakisat aikaisiksi. Ensimmäinen kisoista alkoi kello 20:00 ja toinen, johon me osallistuttiin kello 22:00.
Kun kello oli noin viisi vaille puolen yön, oli sitten meidän aika astua kilpailujen ja Qubliksen historian viimeisenä kilpailevana koirakkona kehään.
Gizmo oli valvonut häkissään (josta muuten keksi miten saa vetoketjun auki) koko illan, eikä siis ollut ihan parhaimmassa mahdollisessa vireessä. Esityksessämme oli enemmän epätarkkuuksia mitä aikaisemmissa kisoissa, mutta me tehtiin kuitenkin hyvä tulos 150,67p. Tällä pistemäärällä sijoituttiin toiseksi kun luokassamme oli myös toinen koirakko, Salla Haavisto ja westie Kiiwi, joka vei voiton pistemäärällä 156,66. Pakko myöntää että jännitin koetoimitsijana oloa paljon, paljon enemmän kuin itse kisasuoritusta.

Kuva: Taru Kanerva

Voittaja HTM ALO luokassa Salla Haavisto ja Loving You Limoncello ( Kiiwi) ja Team Gizmo kakkosena.
Kuva: Taru Kanerva

Kisat olivat aivan mahtavan ihanat. Ulkona satoi ja yö oli tunnelmallisen hämyisä. Halli oli koristeltu koivunoksin ja palkinnot hyvin teemaan sopivat (juhannusjuomaa ja makkaraa, Virkku mehun ja Naturis pötkön muodossa) Yleisöä oli saapunut paikalle yllättävän paljon, ja hallissa vallitsi koiratanssikisoille tyypillinen rento ja aidosti toisia kannustava fiilis.
Päästiin Gizmon kanssa kotiin joskus yhden jälkeen ja kotona odotti mahtava yllätys. Timo oli palannut yli viikon mittaiselta lomareissultaan, ja kolmikkomme jälleennäkeminen oli kaikin puolin lämpimän iloista.

Nyt meillä on parin kuukauden treenitauko ohjatuista treeneistä. Omin toimin käydään kuitenkin treenailemassa ja muutenkin joka päiväisessä treenissämme on maltti-, keskittymis- ja luopumistreenit. Ollaan pian oltu lähes vuoden kansainvälisessä Recallers ohjelmassa mukana ja treenaillaan reilua neljääkymmentä erilaista pelin tyyppisiä hauskoja harjoitteita. Voitettiin stipendi jatkovuodelle joten pelaillaan näitä pelejä ahkeraan päivittäin Gizmon kanssa jatkossakin.

Omia koulutustaitojani pääsen kartoittamaan Arkitottelevaisuusohjaaja koulutuksessa jonka järjestää Suomen Valkoinenpaimenkoirayhdistys Liedossa. Odotan tätä koulutusta innolla.
Rally-toko epiksissä olisi tarkoitus käydä loppukesästä / alkusyksystä. Saas nähdä saanko aikaiseksi...




tiistai 29. toukokuuta 2018

Gizmo on terve !

Gizmo omalla takapihallaan. Kuva: Timo Hämäläinen


Kävimme tänään Gizmon kanssa kontrollikäynnillä Anidentissä, pariviikkoisen huulioperaation jälkeen. Olin jo tietysti itse huomannut että turvotus huulessa pienenee silmissä, ja muutenkin muhkurat sulivat nopeasti jo antibiootin ja hiivashampoopesun avulla, mutta olihan se ihan eri kun todellinen asiantuntija kurkkaa sinne suuhun.

Eläinlääkärimme Niina tutki Gizmon suun ja totesi että haavat parantuneet todella hyvin. Patologin lausunnon mukaan huulten turvotukset ja patit johtuivat tulehduksesta. Mitään epämääräisiä tai sairaalloisia soluja ei näytteistä löytynyt. Onneksi onneksi onneksi!!!

Eli jostain kumman syystä Gizmon oikean puoleinen huuli oli suuttunut jostain syystä ja lähtenyt tulehtumaan. Syy jäänee arvailun varaan, mutta helpotus on ihan huikean suuri, kun ei löytynyt mitään pahaa ja pelottavaa. 

Nyt pystyy taas ihan eri tavalla suunnittelemaan tulevaa!