sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Salon epäviralliset kisat 3.3.2019

Edellisistä kisoista on ehtinyt kulua jo monta kuukautta ja oli jo aika päästä hiukan fiilistelemään kisakehän aitojen sisäpuolellekin. Tahtitassut järjestivät epäviralliset kisat, jo tutuksi tulleessa Salon koirahallissa maaliskuun 3 päivänä. Samassa hallissa tulee olemaan myös meidän tämän vuoden ensimmäiset viralliset kisat huhtikuun 13 päivä.

Näihin kisoihin matkasimme koko hela porukka, sillä olin ilmoittanut myös Inkan mukaan HTM mölliluokkaan sekä tietty kehätreeniluokkaan. Gizmo tietty myös kehätreeniluokkaan ja HTM ALO:on uudella musiikilla.

Oltiin sovittu että Timo vie Inkan ulos aina kun olisi Gizmon vuoro, sillä pikkuneiti ei yhtään tykkää kun sekä minä että Gizmo poistumme hänen luotaan samaan aikaan.
Kehätreeniluokka oli meille todella tärkeä, sillä Gizmon täytyy saada kunnolla tutkia kehä ennen varsinaista kisaa ja annoin sen haistella kehätreeniluokassa koko kehän, ja sitten otin vielä pari ohjelman aloitusta.

Inkan kanssa mentiin kehään ja pyysin musiikkia soimaan ja jatkettiin vaan kontaktikävelyä. Hiukan piti tuomarin pöydän alustaa tutkia, mutta musiikkia ei neiti ihmetellyt yhtään, joten otin vielä pari ohjelman aloitusta myös Inkan kanssa.

Kehätreeniluokassa huomio kääntyi Inkalla ajoittain myös kehän ulkopuolisiin tapahtumiin
Varsinainen kisaohjelmamme on superhelppo. Inkahan ei osaa seurata, mutta hengailee vieressä sujuvasti sekä minun oikealla että vasemmalla puolella. Tätä olen lenkeillä vahvistanut ja likka on onneksi niin ahne, että oppi sen hyvin helposti.





Inkan kisadebyytti sujui paremmin kuin erinomaisesti. Typy teki juuri mitä pyysin, ja fokus pysyi minussa aivan alusta loppuun. Olen niin valtavan ylpeä ja kiitollinen tuosta pienestä mainiosta tirriäisestä.
 

















































Inkan kisaohjelma. Kiitos Jaana Selin videon kuvaamisesta:




Gizmon kanssa mentiin tosiaan uuden musiikin kanssa HTM:ää ja sain jonkinlaisen koreon viimeisteltyä edellisenä päivänä. Tämä koreo tulee muuttumaan ja elämään vielä paljon, ken ties varmaan joka kisaan. Esiintymisvaatteet tuottivat paljon päänvaivaa kun en saanut käsiini havittelemiani raidallisia ukkohousuja ja henkseleitä, enkä kimaltavaa toppia johon upottaa kunnon olkatoppaukset. Siksi siis Tokmannista hankittujen tiikerihousujen kanssa mentiin kehään, pilke silmäkulmassa tietty.


Kuva: Anna Laulajainen
Myös Gizmo oli omassa kisasuorituksessaan superhyvä. Kontakti katkesi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran kun nenä kävi lattiassa ja toisen kerran kun kehän ulkopuolella oli jotain härdeliä. Sain onneksi namin avulla Gizmon huomion takaisin työntekoon, ennenkuin se ehti saada päähän mennä pistämään huutavat koirat järjestykseen kehän ulkopuolella. Hyväksyn nämä kontaktikatkokset sillä niihin oli selvä syy. Sellaiset katkokset jossa Gizmo vaan jotenkin henkisesti irtaantuu minusta, on todella vaikeat hyväksyä. Silloin varmaan on ohjelma liian helppo ja Gizmo tylsistyy, tai tilanne on vaan muuten vaikea eikä se sen takia pysty.

Kuva: Anna Laulajainen


Tässä vielä video Gizmon kisavedosta. Jaanalle jälleen kiitos videon kuvaamisesta!



 
Gizmo ei tule kuulemaan kisamusiikkiansa ennen Salon virallisia kisoja, enkä tule edelleenkään treenaamaan kokonaista koreota sen kanssa. Treenataan edelleen ykköspositiossa sivuaskeleita ja peruutuksia, ja aloitellaan myös oikealla puolella samoja suuntia, niin ovat valmiit JOS me joskus sinne AVO luokkaan päästään.

HTM palkintojen jaon jälkeen Timo lähti koirien kanssa kotiin, ja jäin itse vielä seuraamaan kisan loppua Saloon. Sijoituttiin kilpailevien luokassa Gizmon kanssa kolmanneksi. Inkan kanssa ei sijoituttu mutta se ei haittaa sillä Inka oli ensimmäisessä kisassaan aivan mielettömän hieno.

Päivä oli todella upea myös sen johdosta että omista rakkaista oppilaistani niin moni osallistuivat kisaan ja aivan kaikki onnistuivat niin valtavan hienosti. Siinä oli koutsilla itkussa pitelemistä ja ylpeydestä meinasin haljeta kerta toisensa jälkeen! En olisi tätä osannut povata kun kaksi vuotta sitten osallistuin ensimmäisiin koiratanssikisoihimme Gizmon kanssa aivan samassa hallissa.

On tämä koiratanssi niin siisti laji!!




Sosiaalisuutta, suunniteltua ja suunnittelematonta

Tämä postaus sisältää enimmäkseen kuvia ja hiukan videoita siitä kun ollaan Inkan kanssa treffailtu kivoja leikkikavereita, Einoa ja Milaa.
Tosin heti alkuun on kerrottava että Inka on myös ihan itse hoitanut tätä sosiaalisuutta ja hankkinut itse leikkikaverin naapurista. Naapurissamme asuu mukavat bouviertytöt ja toinen näistä on hyvin samanhenkinen meidän oman Little Miss Sunshinemme kanssa. Heillä on ollut mukavat "leikit" aitojen omilla puolilla, kunnes Inka eräänä aamuna livahti aidan alta naapurin puolelle leikkimään. Gizmo oli sisällä ja itse valmistauduin töihin lähtöä varten, kun tuli olo että pitää mennä katsomaan mitä Inkalle kuuluu. Eikä ketään takapihalla! Kuulin sitten naurua naapurista ja arvasin mitä oli tapahtunut. Siellä neiti bouvier ja neiti valkoinenpaimenkoira bilettivät hyvässä yhteisymmärryksessä - luojan kiitos. Ja Timo sai taas lisäbarrikaadien rakennushommia.

Inka leikkii tosi nätisti koirakavereiden kanssa, ja toivon että tämä ominaisuus säilyy hänessä aina.
Jasmin ja Peksu tulivat Einon kanssa meillepäin, ja upeasti nämä tulivat toimeen.














Eino on kyllä ilmeikkäin koira jonka olen ikinä tuntenut! Alla vielä lyhyt video parin leikistä.



Toisella kerralla saatiin Piia ja Mila leikkimään kanssamme. Tästä tapaamisesta ei ole kuvia, mutta lyhyt video löytyy alla. Hienosti nämäkin yhdessä telmivät.


maanantai 18. helmikuuta 2019

Vaihteeksi oppia saamassa


Tuoreimmassa (1/2019) Canis lehden pääkirjoituksessa puhutaan kouluttautumisesta ja mm "valmiiksi tulemisesta" ja siitä että perusasioiden hallitseminen on niin äärettömän tärkeää.

Tykkään itse usein kuulla samoja koulutuksellisia asioita uudestaan, varsinkin eri ihmisten kertomana. Aina on jokin uusi vivahde-ero, tai painotus eri asiassa, joka auttaa minua saamaan jonkun tietyn tiedon vihdoin oikeasti kaaliini.

Tämä on myös syy siihen etten varmaan ikinä kyllästy osallistumaan Nadja Böckermanin koulutuspäiviin. Ensinnäkin saan niin huikean paljon tietoa ja taitoa miten opettaa omia koiriamme ja sen lisäksi ihan huikeasti vinkkejä kun seuraa miten Nadja opastaa muita.

Gizmon kanssa oppia saamassa

Osallistuttiin Nadjan koulutuspäivään Salossa 29.1.19 ja mukana oli ensimmäistä kertaa Nadjan kurssilla myös Inka. Gizmon kanssa olin valinnut aiheeksi kahden koiran kanssa treenaaminen. Tämä on osoittautunut melkoisen haastavaksi, kun molemmat haluavat tulla ansaitsemaan namejaan samaan aikaan. Gizmo osaa jo odottaa ihan kivasti kun treenaan Inkan kanssa, kunhan käyn tiiviisti palkkailemassa herraa. Inka ei vielä osaa kunnolla odottaa vuoroaan, joten hänen kanssaan tämän aiheen treenaaminen alkaa siitä. Olen vahvistanut koirien nimiä niin että kun annan makupalan toiselle, sanon ensin sen nimen. Hyvin pian ne jo oppi että nyt saa toinen, itse odotan. 
Inkalle ollaan otettu käyttöön oma rauhoittumismatto ihan pikkupennusta asti, ja osaa mennä siihen tosi nätisti. Nyt lähdetään työstämään kestoa matolle, niin joku kaunis päivä pystyn lähettämään treenissä olevan koiran lepopaikalleen ja kutsua levossa olevan treeniin.

Inka kontaktikävelyssä

Inkan kanssa samassa treeniryhmässä oli Hannan Maya pentu, ja aiheenamme sosiaalisen palkan rakentaminen joka oli NIIIN tervetullut aihe. Nadja pisti meille palkkausaseman (nakit purkkiin, ja purkki jakkaran päälle) keskelle treenialuetta ja tehtävä liikkua koiran kanssa ja hyvästä kontaktista superkehut, ja sitten mentiin yhdessä hakemaan palkkaa palkkausasemalta. Nadjan tärkeä pointti oli, että sosiaalinen palkka aina poispäin ruoka- tai lelupalkasta. Aina silloin tällöin tässäkin treenissä voi koiran yllättää palkkaamalla heti siihen paikkaan.
Tehtävää vaikeutettiin pyytämällä pennut tekemään jonkun helpon jo osaamansa liikkeen ja sitten taas yhdessä palkalle.

Pujoittelua ennen palkkaa

Nadja oli nyt viime lauantaina 16.2 myös kouluttamassa Salossa, mutta olin silloin kouluttautumassa Luonnetestin koetoimitsijaksi Liedossa. Harmillinen päällekkäisyys.

Sitä edeltävä viikonloppu meni kouluttautuessa koiratanssin koulutusohjaajaksi, Johanna Saariluoman johtamalla kurssilla. Tämä viikonloppu oli todella, todella antoisa. Viikonlopun tahti oli todella kova, mutta aihe niin mielenkiintoinen ja Johannan koulutustapa niin mukaansatempaava että koko jengi jaksoi tiukasta tahdista huolimatta. 

Ja kyllä, sopii onnitella. Molemmat läpi!

Inka

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Positiivinen ei ole yhtä kuin salliva


Olen saanut kuunnella, leuka hämmästyksestä ja epäuskosta auki loksahtaneena, tarinoista eri koirankoulutusmetodeista, joista on vaikea uskoa että niitä käytetään vielä vuonna 2019.
Tietyissä piireissä esimerkiksi sähköpannat tai muu väkivaltaisuus eivät kuulemma ole harvinaisia treeneissä. Moni ehkä muistaa myös videon lintukoirien koulutustilanteesta joka levisi sosiaalisessa mediassa. Tämä on ilmeisesti vain yksi onneton esimerkki joka onneksi päätyi julkisuuteen.
Kuinka monta vastaavanlaista koirien koulutukseen naamioitua rääkkäystilannetta tapahtuu suljetuilla ja vartioiduilla alueilla, poissa silmistä?


Sitten on niitä ns kouluttajia jotka viljelevät henkistä väkivaltaa, kuten esimerkiksi niin sanottua jääkautta. Jääkausi on, jos olen ymmärtänyt oikein, koiriin suunnattua "mykkäkoulua", eli ei huomiota, hellyyttä tai muuta kanssakäymistä ulkoilun ja ruokailun ulkopuolelta tiettynä ajanjaksona. Tähän ns. koulukuntaan liittyy paljon muutakin, mutta ilmeisesti juuri tuo henkinen kylmyys ja laumasta eristäminen kuuluu myös samaan pakettiin.

Oman ryhmänsä muodostavat "pelästyttäjäkouluttajat". Koira säikäytetään joko kaikenmaailman kolinapurkeilla ja ketjuilla tai "hyökkäämällä" koiran kimppuun selätyksineen ja madonlukuineen.

Ongelma on siinä että suurin osa koiran hankkineistä ihmisistä eivät tiedä että nämä metodit ovat vahingollisia koirille ja vaikuttavat negatiivisesti koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen.


Mietitään vaikka sellaista esimerkkiä jossa nuori pari hankkii ensimmäisen koiransa, ja tottakai voimakkaasta rodusta. Noin puolen vuoden ja yhden ikävuoden välillä käykin ilmi että heillä on Ongelmakoira. Koira joka riuhtoo hihnassa, rähjää kaikille ja kaikelle, käyttää huonekaluja hammatikkuina ja ulvoo yksinollessaan. Nuori pari joka on jo aika epätoivoinen koiransa kanssa menee luonnollisesti nettiin googlettamaan koirankouluttajia. Ja koska koirankouluttaja ei ole suojattu ammattinimike, voi kuka tahansa kutsua itsensä tällä nimikkeellä. Nyt on soppa jo hyvin aluillaan, sillä tottakai tämä nuori pari haluaa nopeasti tuloksia, ja valitsevat kouluttajan joka lupaa korjaavansa koiran ensimmäisellä käynnillä. Just joo...




Miten saadaan siis ihmisille tietoon mikä on oikea tie kouluttaa koira tilanteessa joka alkaa tuntumaan sietämättömältä? Tai miten saadaan ohjattua pennun ostaja heti alusta a) peruskouluttamaan koiransa b) oikeaan koirakouluun jossa menetelmät ovat koiraystävälliset?

En tiennyt minäkään kun menin 8 viikon ikäisen Gizmon kanssa koirakouluun jossa rauhoittuminen opetettiin siten että käskettiin laittamaan pentu hihnaan, ja hihna jalan alle ja pitämään se siinä kunnes riuhtomisen ja räpiköimisen jälkeen rauhoittui. Muistuttaa hyvin paljon entisaikojen lännenmiesten varsojen sisäänratsastamista. Cowboy kyytiin kunnes hevonen ei enää jaksanut taistella vastaan. Sisäänratsastusta kutsutaan kai edelleen jenkeissä "break" joka kyllä kuvastaa menetelmää hyvin. Tarinalla oli meidän kohdalla onnellinen loppu, kun sain vinkin toisenlaisesta koirakoulusta ja tajuttiin vaihtaa.


Gizmo on ollut ja tulee olemaan ihan huikea opettaja. Se on oikeasti äärettömän älykäs ja se muistaa asioita ihan mielettömän pitkään (mm talven yli mihin mökille oli piilottanut sukan syksyllä). Samalla se on superherkkä ja kuin "adhd-lapsi" jonka keskittymiskyky on hyvin pieni, sekä turhautuu nopeasti että kyllästyy nopeasti. Jos tämän tyyppistä koiraa kohtelee kovin, ja vaatii liian paljon liian äkkiä, saa varmaan näennäisesti toimivan koiran mutta tuskin ilman sivuvaikutuksia ja stressin mukanaan tuomia oireita.


Tämä blogipostaus on nyt lähinnä omien ajatusten tuulettelua ja hiukan oman ahdistuksen purkua, mutta jos tiedät vastaukset kysymyksiini, niin laita kommenttia tai viestiä. Niin kovasti haluaisin että kaikki koiran hankkineet ihmiset peruskouluttaisivat koiransa positiivisin menetelmin.
Niin ja kuten otsikossakin lukee, niin positiivinen ei ole salliva. Rajoja pitää olla, mutta se tapa millä ne opettaa on se juttu.




sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Vuosi 2019, odotuksia ja toiveita


Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista jo riittävästi, siksi että olen halunnut, edes jotenkin, jäsennellä ajatuksiani lähitulevaisuuden osalta.


Tämän juuri alkaneen vuoden suunnitelmat ovat erilaiset kuin aikaisemmat, jo ihan siksi että meillä on nyt kaksi koiraa joiden kanssa elää ja harrastaa. On ollut mielenkiintoista havainnoida Inkan ja Gizmon eroavaisuuksia luonteensa osalta. Jos Inka olisi ollut meidän ensimmäinen koira, ja näkisin jollain toisella ihmisellä samanluonteisen valkkarin kuin Gizmo, saattaa hyvinkin olla että ajattelisin että eikö tuo ihminen nyt oikeasti osaa kouluttaa koiraansa kun se on niin kuriton ja hätäinen ja vaikka mitä. Inka on rauhallinen ja harkitsevainen. Juu ääntäkin irtoaa, varsinkin kun jänskättää, mutta neiti on kyllä muuten oikea söpöliinin niin käytökseltään kuin olemukseltaan.


Tälle vuodelle toivon ennen kaikkea terveyttä molemmille koirillemme. Mitään ihmeempiä konkreettisia tavoitteita en nyt aseta kummallekaan koiralle, mutta ajatuksia tietysti on mitä haluaisi saada aikaan.

Gizmon osalta on turhaa mennä kisaamaan, ennen kun pääsen pojan pääkoppaan niin hyvin että osaan auttaa häntä säätelemään omaa vireyttään ja keskittymistään. Gizmo on teknisesti jo taitava monessa liikkeessä, niin niitä on turhaa hioa puhki, varsinkin kun jätkä kyllästyy todella nopeasti jos jotain samaa hinkataan liikaa. Tiedän että tämäkin taito on opittavissa, joskin voisin kuvitella että vaatii melkein lennonjohtajan kyvyn tulkita olosuhteita ja ottaa huomioon kaikkia muuttuvia tekijöitä, mutta.. se on opittavissa, myös minun.

Treenataan Gizmon kanssa tiiviisti tanssia, ja otan uuden koreografian uuteen musiikkiin nyt työn alle. Lisäksi ollaan palailtu rallyn pariin, jossa on hyvä myös harjoitella tuota oikeata mielentilaa, se kun ei ole lajista kiinni ollenkaan. Nyt en ota mitään varsinaisia saavutuksia tavoitteeksi, vaan haluan että Gizmo tekee kanssani keskittyneesti ja mielellään, mitä tahansa keksitäänkään.

























Inkan osalta ei myöskään ole mitään sen ihmeempiä tavoitteita, muuta kuin että tehdään yhdessä ja että meillä olisi kivaa, varsinkin Inkalla. Typy on osoittautunut ihan mielettömäksi oppijaksi, niitä vähiä liikkeitä mitä ollaankaan harjoiteltu. Inka miettii, päättelee, harkitsee ja sitten toimii. Kun on kolme ja puoli vuotta treenaillut ruutitynnyrin kanssa niin tämä nuori viilipytty tulee opettamaan minulle niin paljon uutta. Jos saadaan möllitanssikisat aikaiseksi niin sinne mennään Inkankin kanssa humputtelemaan, musiikki on jo editoituna, mutta koreografiasta ei ole tietoakaan :)

Yhteislenkillä Inka, velipoika Järä, Nix ja isukki Hugo

Itse olen sitoutunut edelleen kouluttautumaan. Helmikuussa osallistun sekä koiratanssin koulutusohjaajakurssille että luonnetestin koetoimitsijakoulutukseen. Lisäksi imen tietoa koirista yleensä ja ennenkaikkea niiden kouluttamisesta eri kanavia pitkin. Olen todella tykännyt Pohjolan Jaanan pitkästä kurssista Tyytyväinen koira - Onnellinen omistaja ja olen yrittänyt löytää sopivia sanoja kuvaillakseni edes itselleni mitä olen saanut, mutta kaikki kuulostaa vaan niin lattealta. Päällimmäisenä mielessä ehkä se että onnistumisen pakko (mikä se sitten onkaan) on poistunut mielestä ja pystyn paremmin nauttimaan ihanista koiristamme sellaisina kuin he ovat, ja tietysti olen saanut paljon, paljon enemmän työkaluja niin harrastuksiin kuin ihan arkielämäänkin.

Nyt siis levollisin ja avoimin sekä uteliain mielin kohti vuotta 2019








keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuosikatsaus 2018

Nyt kun eletään vuoden 2019 ensimmäistä päivää, on hyvä hiukan tutkia mitä kaikkea koiramaista vuosi 2018 pitikään sisällä. Haaveilin vuosi sitten että oltais saatu ainakin HTM:ssä luokkanousu ja myös startattua FS:ssä ja BH pois alta.. Rally-Tokon kisakorkkauskin oli mielessä. Noh, nämä eivät toteutuneet. HTM:ssä startattiin kolmessa virallisessa kisassa ja FS:ssä ei kertaakaan. Rallyä ei harrastettu lainkaan ja BH jäi yhteen kurssiin, mutta kokeeseen osallistuminen ei edes käynyt mielessä. Näyttelyissä käytiin vain kerran.

Vuosi 2018 toi tullessaan ikävän ja omituisen huulipattisyndrooman jota hoidettiin sitten ihan lähes koko vuosi erinäisin keinoin. Koepaloja otettiin kolme kertaa, ja kerran patti poistettiin. Gizmon koko pää kuvattiin kolmiulotteisesti ja hyvältä näytti kuvat. Antibiottikuureja kaksi ja kortisonikuureja yksi.
Gizmo rauhoitettiin siis yhteensä neljä kertaa, ja ensimmäisellä kerralla otettiin spondyloosikuvat samoilla unilla ja SP0 oli Kennelliiton lausunto.

Koko kesän jatkunut helle, ja korkea lämpötila asetti omat haasteensa Gizmolle. Lisäksi kotimme remontin takia olimme evakossa kuutisen viikkoa. Jurmon mökkeily jäi tosi vähiin sinilevän takia, mutta onneksi tilalle tuli Pöytyän mökki jossa Gizmo pääsi vilvoittelemaan Aurajoessa.

Vuosi meni hyvin pitkälti kouluttautumisen merkeissä. Gizmon kanssa osallistuttiin moneen koulutukseen, päästiin mukaan mm Anna Larssonin, Tahtitassu ry:n ja Marjaana Lohivirran koulutusviikonloppuihin. Ilman koiraa osallistuin Hanna Maineksen koreografiakoulutukseen, Kennelliiton koetoimitsijakurssi 1 tuli käytyä ja sen päälle koetoimitsijakurssi 2, lajina koiratanssi. Koetoimitsijana ehdin toimia kolmessa kisassa ja yhdessä sihteerinä.
Arkitottiskoulutusohjaajakurssin kävin kesällä, ja syksyllä tein siihen harjoittelut. Jaana Pohjolan pitkän Onnellinen koira- Tyytyväinen Omistaja kurssin aloitin syksyllä ja on kahden kurssikerran jälkeen hoidettu pulkkaan. Lisäksi olen koko vuoden käynyt ahkeraan Hannan koiratanssitunneilla lähes joka viikko.

Syksyllä meille muutti myös hurmaava 7 viikkoinen valkkaripentu Inka. Inka mullisti kaikkien meidän elämämme ja arjen kuviot menivät osittain uusiksi ja ovat nyt löytäneet uuden mallin. Inka on aivan äärettömän ihana, suloinen ja rauhallinen pieni tyttönen, ja Gizmon lisäksi me ihmiset rakastuimme häneen aivan heti.



Toukokuusta alkaen sain oman pienen ryhmän Turun Murressa, joka aloitti koiratanssin vetämilläni tunneilla. Syksyllä aloitti toinen ryhmä tämän ensimmäisen ryhmän rinnalla, ja voi että kun on ollut kivaa näiden ihanien innokkaiden ja lahjakkaiden tanssijoiden kanssa.

Tässä video heidän joulujuhlaesityksestään Turun Murressa 7.12.2019. Video on 18min pitkä.



Loppuvuoden kruunasi unelmahomma saada kuuluttaa PM kisat freestylessä ja HTM:ssä Helsingin Koiramessujen pääareenalla.

Kuva: Jasmin Kujander

Kovin suuria suunnitelmia en aio tehdä vuodelle 2019, mutta jotain kuitenkin on mielessä. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Mahtavaa Vuotta 2019 sinulle !




tiistai 18. joulukuuta 2018

Haikeutta ja kiitollisuutta

Hanna ja Nuu

Eilen 17.12.18 oli viimeinen vakkaritanssituntimme. Hanna luopuu säännöllisestä viikottaisesta opettamisesta ja keskittyy nyt omaan harrastamiseensa. Kiitos ja kudos Hanna <3

Muistan kun syyskuussa 2016 otin yhteyttä Hannaan, koska minua kiinnosti koiratanssi, eikä alkeiskurssia ollut Turun suunnalla tulossa. Hanna suostui pitämään meille yksityistunnin Paimiossa ja saimme luvan osallistua Hanna pitämään tanssin jatkokurssille Doxx Areenalla. Tulen aina muistamaan kun ajoin kotiin Paimiosta. Olin niin ylpeä siitä että meistä tulisi koiratanssijoita Gizmon kanssa.
En usko että olisin päätynyt rakastamani lajin pariin ilman Hannaa. En olisi esiintynyt Turun Messukeskuksessakaan, joka jännittää vieläkin kun sitä ajattelen. Mutta ilman tätä esiintymistä en olisi osallistunut ekoihin möllikisoihin Salossa ensimmäisellä freestyleohjelmallamme Love Boat musiikkiin. Ja sitten vielä tuli voitto ryhmäkisassa! Sijoituttiin Gizmon kanssa yksilöohjelmassa toiseksi, ja tuo sija ensimmäisissä möllikisoissamme merkkaa mulle vieläkin kaikkein eniten.

Lempeän varmasti Hanna luotsasi ja rohkaisi meitä eteenpäin, ja keksi kaikenlaista hauskaa ja jännittävää jotta oppisimme ja ainakin silloin tällöin kävisimme mukavuusalueemme ulkopuolella. Salon epävirallisissa kisoissa minut valittiin koiratanssiin keskittyneen yhdistyksen Tahtitassujen hallitukseen, ja siellä istun vieläkin ja nautin joka hetkestä. Hauska tilaisuus, jossa taas sai jännittää  oli esiintyminen Salon Lasten Laulukaupunkitapahtumassa. Lavalla. Gizmon kanssa. Keskellä Saloa. Lievästi jännää !!
Enkä olisi tutustunut Nadjaan ilman Hannaa. Nadjan workshopeissa ollaan käyty aina kun niitä on järjestetty, ja niin tullaan käymään jatkossakin.

Välillä treffattiin ja annettiin koirien temmeltää samalla kun parannettiin maailmaa.

Ekat viralliset kisat olisi myös jäänyt kokematta, ellei Hanna olisi ollut tukena. Hyvinhän nämä kisat menivät, saatiin tuloskin, eikä ihan niin huonokaan.

Tämä kaikki on vaan alkua siitä mitä näihin yhteisiin reilu kahteen vuoteen on mahtunut. Useita kisoja, pari leiriä, monta yhteistä lenkkiä, ja kilometritolkulla öisiä meseviestejä.
Viimeisin aivan mielettömän mieletön juttu oli kun Hanna halusi minut PM kisatyöryhmään mukaan, ja sain suuren kunnian kuuluttaa kisat. Mieletön, vaikka sekä raskas että haastava tehtävä. Vieläkin leijun kisojen jälkeisessä euforiassa.

Hannan työ jatkuu kuitenkin kauttani. Olen puolisen vuotta luotsannut omia tanssiryhmiä, ja vaikka olen koulutusohjaajana vielä kovin vihreä, niin oppini olen saanut mestarilta.

Vakitunnit Hannan kanssa jäävätkin nyt pois mutta ystävyys säilyy ja ties mitä kaikkea vielä yhdessä keksitäänkään!


Hanna ja Nuu